A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

5. marras, 2019

 

Oli Joulupäivän aamu vuonna 1998. Heräsin klo 06.30 ja tulin rappuset alas omakotitalon yläkerran makuuhuoneesta. Vieläkin kuulen tuon tutun narahduksen, joka tuli aina rappusten keskivaiheilla. Eteisaulan pöydällä huomioni kiinnittyi lankapuhelimen numeronnäytön vilkkuvaan punaiseen valoon. Se tarkoitti, että oli tullut puhelu. Painoin nappia ja numeron nähdessäni tiesin, että tämä oli se, mitä olin pelännyt ja osannut odottaa. Takaisin soitolla ei olisi nyt kiire. Keitin kahvit ja join mukillisen, sitten menin ulos ja polttelin kaksi savuketta peräjälkeen. Nyt olisi aika soittaa takaisin...

Hommasin syntymäkotiini varmaan 15 vuoden ajan jouluporsaat kasvatettavaksi. Vanhempani kun niin halusivat. Porsaat sain sopivasti ostaa ammatistani johtuen. Alkuvuosien ajan ne ruokittiin viljalla ja tiivisteellä, mutta kun se oli vaivalloista ja ostaen jopa kallista, niin hommasin myös rehut. Ystäväni oli rehutehtaan palveluksessa, näin ollen sain myös rehut mukavasti. Veljenpojat olivat myös monesti ratkaisevana apuna, kun purupohja piti uusia. Purupohjalla kasvattaminen oli Hollannista lähtöisin oleva tapa, joka onnistui varsin hienosti, kun neliöitä oli riittävästi ja kyseessä pieni sikamäärä. Puru käännettiin aluksi kerran kaksi kuukaudessa talikolla, myöhemmin joka viikko. Puru paloi hitaasti ja imi virtsan ja siinä olevan ammoniakin. Ilma oli raikasta ja eläimet viihtyivät todella hyvin.

Alkuvuosina porsaat otettiin jo keskikesällä, johtuen vanhanajan imellysruoasta. Tuli aika,  jolloin totesin äidilleni ruokinnan olevan liian vaivalloista. Ostin Croban vapaaruokkijan, jossa oli myös vesinippa. Sen sai täytettyä karsinan ulkopuolelta 2-3 päiväksi kerrallaan. Näin oli sian kasvatuksessa siirrytty tehokkaampaan aikaan ja porsaatkin voitiin ottaa vastaa elokuun loppupuolella. Silti niiden lihat painoivat yleensä yli 100 kg. Näistä antimista pääsi nauttimaan myös muu sisarusparvi.

 

To be continued…

2. marras, 2019

Olin saksassa työmatkalla vajaan viikon ajan. Saimme tutustua saksalaiseen lihakarjankasvatukseen ja yleensäkin maataloustuotantoon. 

Otetaan tähän alkuun muutama tosiasia kohdaltani, töissä kun olin. Lukija saattaa ajatella,  että ompa mukavaa, kun noin pääsee firman piikkiin tutustumaan maailmaan. Jaoin matkan ajan pienen hotellihuoneen minulle ennestään tuntemattoman henkilön kanssa. Sängyt näissä on niin lähekkäin, että melkein ”tappituntumalla” nukutaan. Toisin sanoen olin 24 h töissä. Sanansa pitää ajatella tarkasti ja osata käyttäytyä asiakkaiden kanssa kun liikut. Edustat jokainen sekunti työantajaasi ja sillä silmällä sinua katsellaan. Ihmiset myös haluavat tietää, mitä teet yrityksessäsi, missä asut, onko perhettä jne...Matkustamiseen kotoa edestakasin menee 24 h. Kokonaisuudessaan melkoisen stressaavaa, mutta niin antoisaa. 

Mutta siihen maatalouteen. Bioenergiaan on panostettu voimakkaasti. Melkein jokaisella isommalla tilalla oli biokaasu voimala. Lanta ja kasvisjätteet muutetaan biokaasuksi jolla käytetään dieselmoottoreilla varustettuja generaattoreita. Aurinkopaneeleita olivat kaikki katot täynnä. Niiden investointiin ei saanut tukea, mutta sähkön myynnistä verkkoon ensimmäinen kymmenen vuotta 0,50 e/kwh. Kyllä, puoli euroa, sen jälkeen 10 centtiä kilowatti. Oman tilan energia saatiin melkein kaikki biovoimasta ja sähkö myytiin valtakunnan verkkoon. Näin ollen aurinkopaneelit tulivat maksuun 10 vuodessa. Niiden käyttöikä on 30-40 vuotta.

Yritykset olivat perheyrityksiä. Vastuualueet oli jaettu. Nauta, sika, viini tms. jokaisesta osa- alueesta vastasi joku perheenjäsen itsenäisesti. Tulevaisuuden uhkat olivat samoja kuin meillä suomessa. Kuitenkin usko omaan yrittämiseen oli silminnähden vahvaa ja siitä oltiin ylpeitä. Saksalainen täsmällisyys ja siisteys olivat myös asioita, jotka jälleen kerran kiinnittivät huomioni.

 

1. marras, 2019

Black Angusta alppimaisemissa

1. marras, 2019

Maatilalla Baijerin osavaltiossa Saksassa

24. loka, 2019

 

Terveisiä työelämästä. Olen kaksipäiväisessä kokouksessa, joita työantajani pitää 2-3 krt vuodessa. Nykyisin, kun olen esimiesasemassa, niin minunkin täytyy aina esitys pitää ajankohtaisesta tärkeänä pitämästäni asiasta. Sen olin tietysti jo hyvissä ajoissa valmiiksi tehnyt. 

Heräsin aamulla klo 05.00, automaattisesti. Alkaa ilmeisesti olla ”tupsutukan” merkit ilmassa, kun herätys tulee noin aikaisin. No, uusi esitys oli valmistunut yön aikana jossain aivojen peräkamarissa. Nousin siis ylös ja käynnistin tietokoneen ja puin ajatukset kirjalliseen muotoon. Niin minulla nuo blogitkin yleensä syntyy, valmiina. Ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa ylös.