A. Aallontien ajatelmia. Jokaisen blogikirjoituksen otsikkoa klikkaamalla tekstiosan alaosaan ilmestyy mahdollisuus tykätä blogista tai kommentoida blogia.

12. maalis, 2020

Suuri journalistipalkinto 2019 sarjassa Vuoden juttu, meni toimittajille Paavo Teittinen ja Katri Kallionpää. He tekivät merkittävän ja rohkean teon tuomalla Veijo Baltzarin teot kultteineen julkisuuteen HS.n artikkelissa. Baltzarin uhrit eivät olleet uskaltautuneet julkisuuteen, koska tiesivät hänen arvovaltaisista ystävistä. Pekka Haaviston ohella, Tarja Halonen ja Paavo Lipponen ovat kuuluneet Baltzarin vankkoihin tukijoihin. Ymmärtää hyvin, miksei haavoittuvassa elämäntilanteessa olleet nuoret naiset ole uskaltautuneet julkisuuteen. Heidän taustoistaan löytyy mielialalääkkeitä ja huumeita. Tuskin heitä olisi uskottu.

Baltzar oli jo aiemmin tuomittu samantyyppisestä toiminnasta. Alla olevan linkin kun lukee, niin täytyy ihmetellä tuota tukijajoukkoa. Erityisesti ihmettelen miten presidenttinä ollut Halonen myönsi hänelle kulttuurineuvoksen arvonimen. Nyttemmin Halonen on perustellut ettei tiennyt. Hohhoijaa, vai ettei presidentin kanslia tiedä.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/435912ae-06c8-48a2-8d35-7420fbe56c34

Eniten tässä ärsyttää  koko mailmaa halaavien politikoiden vastuuttomuus. Nyt ollaan muina maunoina kommentoimassa Kreikan tilannetta ja sitä ja tätä. Ottaisivat nyt hieman vastuuta esim. ko tapauksesta, jota ovat olleet omalta osaltaan mahdollistamassa.

10. maalis, 2020

Tohtori vieraili yleensä lyhyesti viikonloppuisin. Ei aina. Jaguaarin nokka kääntyi pihatielle ja rouva istui takapenkillä soopeliturkissa seuranaan kaksi sileäkarvaista mäyräkoiraa. Viisi kappaletta oli hoidossa maatilalla. Visiitti oli yleensä lyhyt. Sen aikana käytiin läpi tapahtumat ja tarpeet. Rouva katsasti kuselta haisevan omakotitalon mäyräkoirat.

Tohtorin vastaanotto oli Vilhonkadulla. Siellä otettiin potilaista verinäytteet ja analysoitiin. Sen perusteella määrättiin tuhansiin markkoihin asti maksava hivenainekuuri. Sen asiakkaalle myi oma apteekki.

Jos herraa ei näkynyt viikkoihin Talman kylällä, niin kävin Vilhonkadun vastaanotolla tapaamassa. Muistan miten odottelin sisäänpääsyä vanhan porilaisen rouvan vierellä. Taksi raksutti kadulla. Hän sairasti parantumatonta syöpää ja oli tullut tarttumaan viimeiseen oljenkorteen. Tohtorin ovi avautui ja hän pyysi minut sisään. Sanoin kuitenkin, että ”voisiko tämä rouva tulla ensin kun taksi odottaa? ” Vastaus oli terävä, ”taksit kyllä odottaa.” Palkka tuli, kun siitä muisti huomauttaa, ei kuitenkaan koskaan määräpäivänä. 

Tilalla kävi töissä myös eläkkeellä oleva kirvesmies nimeltään Tauno. Hän oli vannoutunut kommunisti. Mäntsälän kapinasta telkien takana ollut. Keravan kerrostalollaan hän ampui ”Laadasta” bensaa varastaneita suolapanoksella perseeseen. Eivät kuulemma tulleet toista kertaa. Kuulusteluihin Tauno joutui, muttei tullut sakkoa, eikä haulikkoa viety. Haulikko oli Keravan entisen rakennusmestarin, joka oli sorsajahdissa mennyt veneeseen hanat takana eli ase viritettynä.. Ase laukesi ja rakennusmestari kuoli siihen paikkaan. Rakensimme Taunon kanssa tallin taakse, maneesin puolelle kahvilaa. Hän tuli Ladalla aamuisin jämptisti ja lähti klo 14 aikoihin pois. Varsin hyvin muistan  kahvihetket, tarinat ja sen kun yhdessä polttelimme hänen pilliklubejaan lautakasan päällä istuskellen. Pidin kovasti, tuosta vanhasta miehestä ja hänen kertomuksistaan

9. maalis, 2020

Syksyllä 1983 siirsin vähäiset kamppeeni Vantaan Tikkurilasta Sipoon Talman kylälle. Jälleen uusi sivu kääntyi nuoren miehen elämässä. Työ- ja asuinympäristö olivat samaa. Siirsin myös oman hevoseni Karviasta Sipooseen. Tuon, jonka setämies oli minulle antanut, kun ei itse sen kanssa mitenkään pärjännyt. Näin kertoi isäni aikoinaan, ”ei se sitä muuten olisi antanut” Saattoi pitää paikkansa, sillä pian setä haki uuden orivarsan, jonka kaviot kävin vuosikaudet hoitamassa. Hevoselle kaveriksi ostin Parkanosta Virranhaaran tallilta aasivarsan. Sinne oli ruotsista tuotu suomen ensimmäiset aasit (baareissa niitä oli aiemmin nähty paljonkin, valomerkin jälkeen) ja näiden varsa oli ko. eläin. Taisi maksaa 2500 markkaa. En kyllä ymmärrä, että mikä päähänpisto se oli. Vähäiset rahat muutenkin.

Tilan ykköstraktori oli Leyland 272, varsin ketterä peli, mutta jarrut oli kadoksissa. Vaihtolava-auto haki sen Tikkurilaan korjattavaksi. Takaisin minun oli määrä se sieltä ajaa. Kun traktori oli kunnossa ja minun piti se hakea, niin Keskon korjaamopäällikkö ilmoitti, että vasta maksun jälkeen. Maksun jälkeen sitten ajoin Leylandin Vantaan Tikkurilasta Sipooseen. En muuten ajaisi enää, eikä taitaisi siellä saada ajellakaan. Olin kuitenkin saanut ensimmäiset viitteet, ettei tohtorini tainnutkaan olla työnantajista ihan parhaasta päästä.

29. helmi, 2020

Viime kesänä tehdyt energiapuukasat saivat kyytiä. Nyt eivät enää pilaa peltomaisemaa.

29. helmi, 2020

Hienosti lentelee pakkasellakin, kun taas muistin kaikki napit ja krumeluurit.