4. maalis, 2013

Auringon nousun aikaan

Aamutuimaan ajellessa näyttäytyi harvinainen näky, aurinko. Tuo kevättä enteilevä pallo nousi horisontissa kuusikon ylle klo 07.32. Ajellessa, kun puhelinkaan ei vielä soinut, oli aikaa miettiä maailman menoa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen vuosikymmenet saanut työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Ennenkaikkea oppia heiltä. Säväyttäviä juttuja olisi monenlaisia.

Yksi mieleenpainunut tapahtuma on Siikaisten Leväsjoelta. Asiakaskäynnille olin menossa, mutkaista ja mäen-nyppyläistä tietä. Kahden kumpareen välissä, keskellä tietä taapersi vaahtosammuttimen kokoinen poika. Vauhtini oli hiljainen, joten sain auton pysähtymään. Otin pojan syliini ja lähdin viemään lähimpään taloon, tiesin hänen olevan sieltä. Äiti tulikin hätääntyneenä vastaan. Hän oli ollut hiekkalaatikolla pojan kanssa, kun puhelin oli soinut sisällä. Muutaman minuutin aikana vesseli oli jo karkuteillä. Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu.

Onnellisia asioita, meillä on kaikilla, kun sen oikein oivaltaa.