25. marras, 2022

Muistoja Karpaateilta osa 62. Navetta palaa

 

Lapsuudenkotini naapurissa navetta paloi ensimmäisen kerran kuusikymmentäluvun lopussa. Silloin siellä tuleen jäi sikoja, lehmät olivat laitumella. Se oli kesäaika. Meillä oli silloin äidin eno Kanadasta käymässä ja muistan, miten hän juoksi peltojen yli ämpäri kädessä apuun. Ei tainnut paljon ämpäri auttaa, mutta amerikkalainen tapa, ainakin elokuvissa..

Tilalle rakennettiin uusi navetta, joka paloi elokuussa 1993. Olin kesälomalla. Rakentelin korpimökkini saunaa ja asustelin perheeni kanssa lapsuudenkotini mummonmökissä. Jonain iltana vähän ennen puolta yötä nousi ankara ukonilma, joka monesti tuolla kohtaa viihtyi pidempään. Muutaman kerran räsäytti niin lähellä,  että sänky tärisi. Nousin vuoteesta ja menin katsomaan ikkunasta. Puiden lomasta näkyvät liekit nousivat kohti taivasta. Pelästyin ja menin ulos, kun näytti, että kototaloni olisi  tulessa, mutta se olikin naapurin navetan päässä oleva suuli.

Puin kiireellä ja loikkasin polkupyörän selkään. Saavuin palokunnan kanssa samaan aikaan. Emäntä huusi rappusilla, että lehmät on laitumella, mutta joutokarja on navetassa päästään parressa kiinni. Suuli paloi hyvää vauhtia ja sinne talvea vasten kerätyt heinät.

Menin juoksujalkaa navetan ovista sisään. Siellä olikin jo kaksi naapurin miestä katkaisseet nailoniset kytkyimet eläinten kaulasta. Kumpikin seisoi ruokintapöydällä yrittäen hätistää eläimiä parresta. Se tosin ei onnistunut, koska hädän hetkellä eläin ei lähde tutusta paikastaan pois. Isännät eivät uskaltaneet mennä eläinten joukkoon parren puolelle, vaikka karjamiehiä olivat molemmat.

Moottorisirkkelin ääni kuului katolta, kun palomiehet leikkasivat peltiä, että pääsevät ruiskuttamaan vettä välikatolle johon tuli levisi. Navetan ja suulin välinen pariovi oli ulkoapäin tulessa ja savua tuprutti sisään. Monenlaiset äänet täyttivät kuulomaailmani.

Menin rivakasti parren puolelle eläinten sekaan. Puhuin rauhallisella äänellä . Otin oikealla kädellä sonnia sarvesta kiinni ja käänsin sen päätä poispäin. Samalla laitoin jalat vasten ruokintapöytää ja selkäni päin sonnin etulapaa. Jaloillani työntäen pakotin sonnin pois parresta käytävälle. Siellä se lähti heti liikkeelle ja saimme ohjattua takaovesta ulos. Näin toimien  saimme kaikki  kuusi parressa ollutta eläintä ja itsemmekin hengissä ulos.

Salama oli lyönyt pihakoivuun, josta se meni vieressä olevaa aitalankaa pitkin suulin seinässä olevaan paimenpoikaan sytyttäen tulipalon.