25. loka, 2022

Muistoja Karpaateilta osa 60. Kiteen kirkasta

 

Joskus 1970 luvun puolenvälin jälkeen naapurin isäntä ja emäntä olivat lähdössä etelään lomamatkalle. Hyvissä ajoin oli sovittu, että lomittaisin tuolloisen vävymiehen kanssa heidän lomansa ajan.

Isännällä oli aitassa piilotettuna pontikkavehkeet, joista olimme tietoisia. Siellä ne ruostumattomat olivat komerossa mattokasan alla. Tästähän kloppipojat saivat idean. Teimme 30 litran muoviastiaan rankkia käymään. Se rehattiin sikalan välikatolle savuhormin kylkeen hyvissä ajoin.

Tehtaan pystytimme kellarissa olevaan saunaan. Ainut ikkuna peitettiin pahvilla. Ammattitaito molemmilla oli hieman puutteellinen. Laitteet kyllä olivat erinomaiset. Kolonnin alapäässä oli lasimurskaa ja yläpäässä mittari. Valmis tuote tippui aktiivihiilisuodattimen lävitse. Kaasulla toimivalla keittimellä sai lämmön pidettyä tasaisena. Laskimme kahteen kertaan laittamatta vettä sekaan. Ihme, ettemme räjäyttäneet koko taloa.

Kahteen kertaan laskettuna rankista tuli muutama pullo viinaa. Itse en sitä juonut, kun tuohon aikaan alkoholin käyttöni oli varsin minimaalista. Etenkin pontikan haju sai minut voimaan pahoin lähemmin haisteltuna. Johtui ilmeisesti siitä, että olin koulun hipoissa sitä saanut maistaa ja oksentanut.

Talon vanhalle isännälle veimme pullon. Olimme muka saaneet ostaa, kun hänellä oli jatkuva tilaus. Ilmeisesti oli hyvää, kun hän sitä ”merkkiä” olisi halunnut lisää. Sitä nyt vaan ei ollut saatavilla tuon jälkeen.