4. loka, 2022

Tavallista hyvää

 

En viime aikoina ole kirjoittanut politiikasta, enkä tuosta muusta maailman menosta, koska sitä jokainen lienee saaneen tarpeekseen tiedostusvälineistä. Jopa kyllästymiseen asti.

Törmäsin televisiota katsellessa termiin ”tavallista hyvää”. Mummolassa oli sellaista ollut, elämä. Tuota aloin itsekin miettiä. Nykyään pitää lapsille vanhempien keksiä tekemistä. Eikä pelkästään lapsille, sama pätee aikuisiin. Enää ei oikein osata vain olla ja pysähtyä. Viikonlopuksi pitää keksiä tekemistä. Kiertelemään ostarille, poniajelulle, huvipuistoon, teatteriin ja erilaisia harrastuksia pitää olla useamman kerran viikossa. Lasten syntymäpäivät muistuttavat turkkilaista basaaria. Pakettivuoren keskellä säntäillään ja revitään auki saatuja lahjoja. Vain joku niistä on mieleen ja muut jäävät kartuttamaan ennestään mahdotonta kokoelmaa.

Tiedän, se on nykyaikaa, joten tervetuloa takaisin 2020 luvulle, minäkin.

Mutta se tavallinen hyvä. Sähkö, polttoaine ja elintarvikkeista koostuva lasku oli kohtuullinen. Perheenjäsenet terveitä, toimeentulo kohtuullinen. Ihmissuhteet kunnossa, vierellä joku, jonka kanssa voi arjen asiat keskustella. Edellä mainitut huomataan monesti vasta sitten, kun ne ovat poissa elämästä. Huomataan, että se ”tavallinen hyvä” on itseasiassa ollutkin oikea elämä.

Saunoin lauantaina savusaunassa 2.5 h välillä terassilla vilvoitellen. Hitaasti taivaanrannan taa laskevaa aurinkoa ja syksyisen ruskan värjäämää maisemaa katsellen. Muuttomatkalle lähtevät rastaat tankkasivat ahkerasti loppuja tyrnimarjoja. Ajatukset leijailivat ja elämässä oli  tavallista hyvää.