6. huhti, 2022

Muistoja Karpaateilta osa 57. Ei vielä aika

 

Kahdeksankymmentäluvulla ja vielä seuraavallakin vuosikymmenellä harrastin metsästystä kohtuullisen aktiivisesti. Lähinnä metsäkanalintuja ja sorsia. Merikarvian Trolssissa oli pieni lähes umpeen kasvanut metsälampi. Keskellä oli pieni saari ja avovettä. Muutoin lampi oli sammaleisen heitteikön peitossa. Saareen ei päässyt, sillä pintasammal ei kestänyt miehen painoa. Lammen rauhallisesta sijainnista ja meren läheisyydestä johtuen sinne tuli iltalennolla hyvin sorsia. Keksin keinon miten pääsin tuohon saareen ihan avoveden läheisyyteen. 

Vanhat Järvisen sukset jalkaan ja hiihtelin yli heitteikön  saareen. Yksi reisu meinasi kuitenkin koitua kohtalokseni. Olin jälleen lähtenyt ylittämään heitteikköä hieman eri kohdasta ja yllättäen pinta petti. Välittömästi sukset upposivat vetiseen mutaan ja alkoivat vetää nuorta miestä kohti pohjaa. Heitin haulikon piitalle ja adrenaliini kohisi suonissa, kun kädet haeskeli mutaan painuvista suksista siteitä. Viime hetkellä onnistuin avaamaan siteet ja haulikkoa apuna käyttäen väänsin itseni hetteikön pinnalle. En uskaltanut nousta seisomaan, vaan kierittelin kuin keväisiltä jäiltä itseni rantaan. Tuo taisikin jäädä viimeiseksi käynniksi tuolla lammella