27. tammi, 2022

Suurvalta politiikkaa

 

Kaikki ovat huomanneet viime aikoina kiristyneen tilanteen Euroopan rajoilla. Venäjä on pitänyt sotaharjoituksia ja keskittänyt joukkoja Ukrainan rajoille. Itämerelläkin hieman kävivät härnäämässä ruotsalaisia, jotka sitten vahvistivat Gotlannin puolustusta siirtämällä sinne peräti 120 uutta sotilasta.

Koko offensiivissa on paljolti kysymys suurvaltapolitiikasta ja osin Venäjän sisäpolitiikasta. Venäjä ei halua rajoilleen Natojoukkoja ja Usan.n aseistusta, jotka laadultaan on huippuluokkaa. Sen verran niitä on eri konflikteissa testattu.

Veikkaukseni on, että kaikesta huolimatta Venäjä ei Ukrainaan hyökkää. Nyt pullistellaan ja sillä haetaan kansainvälistä huomiota rapautuneen suurvallan vaikutusvallan nostamiseksi. Kriisin eskaloituminen tietäisi Venäjälle valtavia taloudellisia riskejä ja ajaisi Suomen ja Ruotsin Naton syliin.

Nato kannattajat ovatkin suomessa nostaneet profiiliaan. Itse en Nato jäsenyyttä kannata. Jos liittyisimme, niin itärajan taakse tulisi massiivinen sotilas- ja asekeskittymä. Tuhannet ohjukset osoittaisivat kohti Suomea. Meitä Venäjä ei ole millään tavoin uhannut. Venäjällä ei ole yhtäkään näin hyvää rajanaapuria. Elämme omaa elämäämme, emme uhkaa ketään. Tasavallan presidentti on myös oivallisesti hoitanut suhteita itään, sekä länteen. Kumartelematta sen kummemmin. Selkeällä asialinjalla.