13. tammi, 2022

Katkonkylän taistelu

Löysin arkistoista kuvan isoisästäni Herman Luomasta. Kuvan takana oli teksti ”Honkajokisten apuna”

Tapaus liittynee valtausyritykseen pääsiäisen aikoihin 1943. Tuolloin kourallinen neuvostoliiton laskuvarjojääkäreitä oli määrätty tuhoamaan Honkajoen Katkonkylässä ollut tykinammuslataamo. Pääsiäisen ajasta johtuen Honkajoen oma puolustusreservi oli keskittynyt enemmän ja vähemmän sahdin tekoon, kun kuuluisa sahtipitäjä kerran on. Paikkakunnan sahdin laatua on kuitenkin yleisesti pidetty huonona. Siksi siellä monesti terästettiin sahtia humaltuvuutta, sekä huomattavasti itsetuntoa lisäävällä Karvian pontikalla.

Isoisäni tunsi maisemat kuin omat taskunsa. Hänelle oli selvää, että ainoa paikka johon laskuvarjodesantit voisivat laskeutua oli Luomansivun pitkät pellot. Niiden yläpää oli jyhkeän kuusimetsän reunustamaa. Sinne isoisä oli tiedustelutiedon saatuaan asettunut odottamaan. Hilja vaimo oli laittanut evääksi naurishautaa ja jälkiruuaksi kropsua. Hermanni oli kuitenkin varoittanut, ettei saa kääriä voipaperiin, koska silloin eväitä avatessa kuuluu krapinaa. Se taas voisi kuulaassa ilmassa kuulua kauaskin.

Ruuan päälle Hermanni otti torkut. Yhtäkkiä hän havahtui johonkin ääneen ja havaitsi taivaalla möykkyjä, jotka lähestyivät. Joukot olivat hypänneet ovelasti koneesta jo Kankaanpään Vihteljärvellä ja laskettelivat liitovarjoilla kohti Honkajoen Katkonkylää. Isoisän pelastus oli, että hän nukkui aina toinen silmä ja korva auki.

Pikaisesti laskien varjoja oli taivaalla seitsemän kappaletta ja ne pyörivät ja pudottivat korkeutta illan hämärässä, kuin hanhet laskeutumispaikkaa etsien. Desantteja oli viisi kappaletta ja kaksi varjoa toi räjähteitä. Desantit onnistuivat laskeutumaan peltovainion keskelle, mutta räjähteet lensivät läheisen kuusikon latvuksiin ja jäivät sinne roikkumaan.

Desantit lähtivät hiipimään kohti kuusia joiden latvuksissa kaksi kappaletta räjähdelasteja roikkui. Isoisä mietti kuumeisesti strategiaansa. Napsisiko yksitellen pellolle hyökkääjiä, kuin rastaita viinimarjapensaan oksilta ? Vaarana olisi, että joku kuitenkin pääsisi livohkaan. Isoisälläni oli käytössä jalkaväenkivääri M28-30 varustettuna saksalaisella Steiner huippu kiikaritähtäimellä. Kiikarin läpi hän näki kuusenoksilla roikkuvat räjähteet. Juuttisäkki oli hieman revennyt ja kulmasta pisti selvästi ison räjähteen nalliosa. Tästä syntyikin kuningasajatus välittömästi.

Hän odotteli rauhallisesti kunnes koko vihollisjoukkue oli kuusten juurella. Isoisä päätti kuitenkin luottaa kokeneeseen metsämiehen silmään ja ruuvasi kiikaritähtäimen pois, koska se loi hämärässä varjokuvia. Avotähtäimellä hän sitten otti tähtäimeen tuon nalleilla varustetun räjähdysainepakkauksen. Yksi tarkka laukaus 300 metrin päästä ja jäljelle jäi vain viisikymmentä metriä halkaisijaltaan oleva kraatteri. Tämä kraatteri onkin nykyään viitoitettu Honkajoki-Kauhajoki tieltä. Kesällä siellä käy tuhansia turisteja katsomassa tätä kummallisuutta.