27. joulu, 2021

Muistoja Karpaateilta 55/4 Vaarallinen tehtävä

 

Huusin, että "pitäkää lujasti, sillä se saattaa yrittää läpi ovien".  Niinhän tuo tekikin. Otti kunnon vauhdin ja juoksi läpi ovien. Nimismies makasi kurakossa kyljellään ja piteli peukaloaan . Sadatellen hän kysyi minulta "onko teidän työ aina tällaista?". Katselin, kun hieho hyppäsi kahden piikkilangan ylitse kadoten metsään. Totesin nimismiehelle " että ei ole, mutta nyt tuo eläin saattaa vaihtaa nimismiespiiriä".

 

Vierelläni seisonut isäntä totesi, että kyllä se kiinni saadaan. Hän vakuutti saavansa houkuteltua eläimen mäkilatoon koivikon takana, sillä sinne hän on ennenkin eläimiä ruokkinut. Jauhoämpäri kourassa hän lähti marssimaan kohti metsikköä huudellen ”lisku, lisku, tsee, tsee” 

Kuinka ollakkaan, hieho ilmestyi ja seurasi metsikössä isäntää. Me pysyimme visusti kaukana. Isäntä sai houkuteltua eläimen latoon ja vihelsi sovitusti merkiksi. Silloin tulimme joukolla takaviistosta ja suljimme miesvoimin ladon pariovet. Sisällä alkoi juoksu välittömästi. Pyysimme isännän tulemaan oven raosta pois ja minä livahdin sisään. Onnekseni eläin ei ollut ihmiselle agressiivinen. Lato oli pieni ja minä seisoin rauhallisena pystytolpan takana köyden kanssa ja toisella yrittämällä onnistuin heittämään köyden sarviin. Pystytolppa natisi eläimen riuhtoessa, mutta muiden tullessa apuun onnistuimme vetämään köyden lujasti ja lyhyelle kiinni tolppaan. Siinä laitoimme riimun ja jalkanarun. 

Toimme koivikkoisen mäenharjanteen yli eläintä siten, että kuljettaja oli riimuköydessä., nimismies sarviköydessä ja minä jalkanarussa. Aina kun eläin äityi liian vauhdikkaaksi kiskaisin etujalan pois alta. Näin meno hidastui, mutta kolmellakin jalalla meno silti jatkui vauhdilla.

Kun hieho oli saatu autoon nimismies sanoi ”mennään Shellille, minä tarjoan kahvit”. Kuljettaja totesikin, että ”tämä on ensimmäinen kerta hänen urallaan, kun raha kulkee näinpäin”. 

Olin aiemmin onnistunut ylipuhumaan läänin eläinlääkärin, että muutama parressa oleva sonni sai edelleen valvonnassamme jäädä tilalle kasvamaan. Näin varmistin inhimillisistä syistä, että erakolla oli jotain mielekästä tekemistä, kaikesta huolimatta.

Ps. Tämä oli viimeinen kerta, kun olen ollut varsinaisesti karjankuljetuksessa mukana. Urani alkuaikoina olin kuusi vuotta mukana myös karja-autossa. Yllä oleva tapahtuma sinetöi myös sen karjankuljetuksen ylpeydenaiheen, että yksikään eläin ei jäänyt urallani hakematta sen vuoksi, että pääsi karkuun. Monenlaisia, erittäin vaarallisiakin tilanteita vuosiin kyllä mahtui. 

The End