29. syys, 2021

Ruskaretkellä

Joka syksyiseen ohjelmaan on kuulunut viettää viikko Kreikan saarilla. Kreikan ilmapiiri ja kulttuuri sopii varsin hyvin minun maailmaani. Koronan vuoksi en kuitenkaan vielä tänä syksynä sinne lähtenyt, vaikka patoutunutta tarvetta olisi ollut ja matkoja sinne jo järjestetäänkin.

Matka vei suomen lappiin ja Kilpisjärvellä ja sitä kautta Norjan puolelle Altaan. Pohjoisen ruska oli ennen näkemättömän kaunis, eikä sen vertaista kuuleman mukaan ole ollut mies/naismuistiin. Naisilla yleensäkin muisti on paljon pidempi kuin miehillä, joten uskottava oli.

Kilpisjärvellä tuli Saana huiputettua. Saana lienee Haltin jälkeen korkein tunturi, 1029 metriä. Kiivettävää oli ylämäkeen 4 km.n matka. Alkuun voisi ajatella, että pikku juttu, tai niin minä ainakin totesin. Ei ollut.

Nousu on osittain todella jyrkkää ja kivikkoista. Nousun jälkeen seuraa aina uusi nousu ja niitä riittää 4km.n matkalla loputtomasti. Huipulla tuulee aina ja kovaa. Niin nytkin. Viimeiset sadat metrit olivat lumisia ja jäisiä. Todella liukasta. Onneksi repussa oli lisävaatetusta ja tietysti kahvit eväineen. Tarkkana piti olla ja jokainen askelma katsoa. Alastulo kävi rajusti pohkeiden päälle, mutta varsin hyvin nuori mies siitä selvisi. Parin päivän kuluttua pohkeet olivat kireät kuin viulunkielet, mutta silti uskallan suositella kapuamista, jos niille seuduille matka vie.