18. elo, 2021

Muistoja Karpaateilta osa 54. Nuorta miestä koetellaan

Heinäkuussa 1985 olin ottanut vastaan nykyisen tehtäväni. Työalueeseeni kuuluivat Merikarvian ja Siikaisten kunnat. Tehtävän kuva oli SataHämeen Osuusteurastamon asiakkuuksien hoito ja uusien asiakkaiden hankkiminen. Asiakkaiden palvelemiseen kuului teuras- ja välityseläinten vastaanotto puhelimitse. Puheluja tuli melkein kaikkina vuorokauden aikoina kotipuhelimeen, kun matkapuhelimia ei silloin ollut. Teuraseläinten keräileminen otti työstä 2-3 päivää viikossa. Kahtena päivänä kiertelin vanhojen sekä mahdollisesti uusien potentiaalisten asiakkaiden luona.

Elokuussa teurastamon hankintapäällikkö järjesti Merikievarissa Sot.n hallintohenkilöille tutustumis tilaisuuden. Merikievari oli tuolloin varsin uusi paikka. Paikan isäntä Jouko Elevaarakin kävi esittäytymässä ja hieman kehumassa itseään, sekä paikkaa. Myöhemmin olin kyseisen herran kanssa yhtä aikaa synnytysvalmennuksessa. Hän ei tullut koskaan ajoissa paikalle. Molemmille syntyi esikoiset samana vuonna.

Hankintapäällikkö esitteli minut ja kertoi, että ”tällainen pojankloppi me tähän otettiin. Tuskin hänestä entisen veroista tulee, mutta katsotaan”. Hallintohenkilöt mittailivat nuorukaista, ainut huolenaihe oli, että pystynkö hoitamaan kahta pitäjää, kun ennen oli molemmissa oma asiamies.

Pian tilaisuuden jälkeen sainkin eräältä hallintomieheltä puhelun, hän pyysi käynnille maatilalleen. Jännitin kun ajelin kohti määränpäätä. Melko pian kun olin astunut tupaan isäntä sanoi, onko sinulla haalarit mukana? Sanoin, että on. Pueppas päälle, käydään navetalla, hän sanoi.

Navetan ovensuussa oli mulliparsi, isäntä laittoi köyden mullikan päähän ja sanoi, vierääs tämä pihalle. Kun saimme elikon pihalle, niin isäntä ilmoitti, että laitamme mullin lihoiksi ja lähti hakemaan pienoiskivääriä. Kun hän tuli takaisin sanoin, etten tuolla ampuisi, itse saat ampua, mutta hae minulle kirves varoiksi.

Isäntä ampui ja mullikka putosi polvilleen. Minä viimeistelin Billnäsillä niillä voimilla mitä 24 vuotiaalta nuorelta mieheltä löytyi. Niitä silloin löytyi. Verenlaskun tein puolitylsällä pellimoralla ja mullikka nostettiin etukuormaajalla roikkumaan.

Lähdin kävelemään autolle ja otin takaluukusta förkkelin (essu) ja oman puukkoni ja hiomateräksen. Ne olivat perua aiemmasta teurastamo työskentelystä. Tätä asiaa isäntä ei tiennyt. Yllätys olikin suuri, kun tottuneesti nyljin ja suolistin eläimen. Nuoren miehen kyykyttäminen oli epäonnistunut täydellisesti. Rahallista korvausta operaatiosta ei tarjottu, enkä sitä tietenkään olisi missään tapauksessa ottanutkaan, vaikkei tuo työnkuvaan kuulunutkaan. Ensimmäiset kannukset oli hankittu