6. elo, 2021

Hotellielämää

Työstäni johtuen olin menneellä viikolla tuolla napapiirin yläpuolella. Yksi yö Oulussa, Rovaniemellä ja Raahessa. Luonto ja ihmisetkin ovat erilaisia. On tietynlainen rikkaus, että on saanut tutustua koko suomen mitalla erilaisiin ihmisiin ja myös kulttuuriin. Se on ollut suola ja liima, joka on pitänyt saman työn ääressä jo melkein neljä vuosikymmentä.

Pääsin tällä reisulla tutustumaan myös nykyautojen turvajärjestelmiin. Se oli jossain Rovaniemen ja Ranuan välillä kun poro tavoistaan poiketen tuli salaman lailla tielle. Yleensä porot eivät sitä tee, vaan syövät pientareella rauhallisesti ruohoa ja talvella nuolevat suolaa. No, kuitenkin äkkinäisessä hätäjarrutuksessa turvavyöt esikiristyvät, hätävilkut menevät päälle ja ovien lukon aukeavat, jos automaattilukitus on päällä. Jäi vielä monta metriä tilaakin, vaikkakin hanttimies oli kalman kalpeana vierellä.

Maaseudun rauhaa rakastavalle tuo hotellielämä ei nyt erikoisen kiehtovaa ole, mutta jossain on torkahdettava. Raahessa aamulla seitsemän aikaan alettiin yläpuolella siirrellä jotain esineitä pitkin lattiaa. Sanoin lähtöselvityksessä, että tarkkailkaa kolmoskerrosta, sillä sinne saattoi muuttaa alivuokralaisia.

Oulun Scandicissa heräsin aamuyöllä, kun alkoi pommeja putoilla. Tasakattoisen vesikaton tippapelti kerää vettä ja pudottaa isoina pisaroina alas. Ne osuivat minun huoneen ikkunapeltiin. Tällaista kaikkea pientä kuuluu hotellielämään.