24. heinä, 2021

Ahneus tekee sokeaksi, osa 2

 

Melko usein kuolinpesissä on vähintään yksi vastarannan kiiski. Sellainen, jolla on viisautta huomattavasti enemmän kuin muilla. Vaikka henkilö ei välttämättä ole eläissään kirkonkylää pidemmällä käynyt. 

Meillä kävi isän kuoleman jälkeen niin, että kaksi sisarusta lyöttäytyi yhteen, toinen toimi aivoina ja hoopotti toista. Itse sain tuta alkuvuosina mm. käräjäuhkauksia ja erilaista sontaa tuli ovista ja ikkunoista. Äiti sai kirjeitä tuomarilta. Pyyhin niillä takalistoani.

Jonkinlainen tarkoitus oli ilmeisesti päästä määräämään äidin elämästä ja kuolinpesän ja pikku maatilan toiminnoista. Lopullisena tavoitteena muuttaa kaikki rahaksi heti. Se olisikin ehkä onnistunut, mutta polulla oli yksi iso kanto, jota nämä öykkärit eivät onnistuneet kiertämään.

Äidin jouduttua nelisen vuotta sitten hoitokotiin oli kotipaikan myyntiä alettava vakavasti harkitsemaan. Alusta asti oli selvää, ettei ylläpitokustannuksiin tietyiltä osakkailta apua saisi . Myyntiasiassa yhdellä osakkaalla oli selvä mielipide. Hän suostuu, jos saa enemmän kuin muut. Mitään perusteluja asialle ei ollut. Muiden mielestä hän oli asian toteuttanut vuosikymmenin varrella. Tosin, hieman omaperäisellä tavalla.Nyt hän ehdotti mm. että myisi erikseen oman osuutensa ostajalle. Täysin järjetön jo ajatusmallinakin. Tämän kariuduttua, hän keksi kuningas ajatuksen suostumuksensa ehdoksi..

 

 

To be continued...