26. joulu, 2020

Lisää lapsuuden jouluista

 

Muistellaanpas vielä hieman lapsuuden jouluja. Aatosta tuossa edellä jo kerroinkin. Joulupäivänä ei saanut mennä kyläilemään. Aikaa kulutettiin pelaamalla lautapelejä tai menemällä laskettelemaan. Myös kiekkoa jalkamiehenä pelattiin lähellä Kiviharjua olevalla prunnilla.

Karvia on jo tasamaantallaajien pitäjä. Varsinaisia mäkiä ei ole. Laskettelussa turvauduimme jokitörmiin. Paras oli ”Tuomen kenttä”, sen näkyi syntymäkotiini toisella puolen Suomijokea, siinä Vierulan ja Koskisen välissä. Sillä kohtaa Suomijoki kulkee eräänlaisen laakson pohjalla. Tuiskulumi kerääntyi Vierulan puolelle heltaksi. Sieltä sai todella hyvät ja pitkän viistot laskut yli joen Sammaliston puolelle. Joskus laskettelimme myös vesikelkalla kahteen mieheen.

Arvata saattaa, että katosiko jouluista ruokaa tuulensuojaan kosolti, kun tuolla oli useampi tunti aherrettu.

Tapaninpäivänä saikin sitten jo oikein luvan kanssa lähteä ”lonhasemaan” kylille. Se tarkoitti lähinnä kavereita ja sitä, että mitä he olivat saaneet lahjaksi. Ja taas pelattiin.