23. joulu, 2020

Joulun aikaa

Lapsille joulu on odotuksen ja jännityksen aikaa. Niin se oli myös omassa lapsuudessani. Suuressa perheessä lahjat, ne muutamat, olivat käytännön läheisiä. Yleensä yksi oli sitten jotain muuta. Ruokia ja leivonnaisia sai sellaisia, joita ei muuten ollut tarjolla. Siksi ne maistuivat niin hyviltä.

Saunana oli savusauna. Perinteeseen kuului, että silloin vihdottiin. Saunassa käytiin jo hieman aiemmin kuin muulloin. Olin jonkin matkaa toisella kymmenellä, kun sain isältäni saunamajurin arvonimen. Se tarkoitti saunan lämmittämistä lauantaisin. Vedet sinne piti kiikuttaa karjakeittiöstä maitorattailla, sekä kuumat, että kylmät. Vapautus tehtävästä tuli, kun muutin pois kotoa.

Perheen äiti oli kuitenkin se, joka kantoi suurimman osan joulun valmisteluista ja onnistumisesta. Teki ruuat ja leipomukset. Puhdasta vaatetta kuudelle äijälle ja joulusiivoukset.  Navettatyöt siihen päälle ja kaikkea muuta siltä väliltä. Kyllähän me klopit ja isäkin olimme juonessa mukana, mutta päävastuun kantoi perheen äiti. Hänelle varmaan suurempia hetkiä oli myös se, kun pääsi muiden jälkeen saunaan yksin. Hetken tauko kaikesta hälinästä, omien ajatusten kanssa. En kuitenkaan muista, että äiti olisi koskaan hermoillut millään tavalla. Omalla rauhallisella tavallaan rakensi joulun koko perheelle.

 

Haluan toivottaa lukijoilleni oikein Rauhaisaa Joulun aikaa