14. joulu, 2020

Politiikan rintamalta

Viime päivät ovat olleet surullisia kansanedustajien ja ministerien uskottavuuden kannalta. Vihreät ovat erikoistuneet suomen lakien vähättelyyn ja omien rikkeiden valkopesuun.

Haavisto jupakassa oli yksinkertaisesti kyse siitä, että saiko ministeri siirtää virkamiestä toisiin tehtäviin, siksi että hän ei suostunut mahdollisesti laittomaan toimintaan. Ministeri jatkoi siirtoaikeitaan vielä sen jälkeenkin, kun virkamieheltä oli ko. tehtävät siirretty pois.

Vihreät ovat markkinoineet casea Al-Holin lasten auttamisesta. Niiden lasten tuonnista päätti hallitus ,ei ulkoministeriö. Se päätös tuli sitten myöhemmin.

Lukuisissa tiedotusvälineissä on todettu Haaviston omaavan narsistisia piirteitä. Seurasin keskustelua täysistunnossa. Haavisto ei myöntänyt millään tavoin tehneensä väärin. Kertoi ottavansa moitteet vastaan ja huomioivansa ne tulevaisuudessa. Kuitenkin  perustuslakivaliokunta totesi hänen toimineen moitittavasti ja lainvastaisesti.

Pitää vihreille myös antaa pisteitäkin. Vaikkakin he ovat törkeällä tavalla valkopesseet Haaviston toimia. Kääntäneet asiaa lasten auttamiseksi ja näin puhuneet täyttä soopaa, niin he  ovat seisoneet yhtenä miehenä ja naisena herhiläisen tavoin ministerinsä tukena. Tosin, huomattavaa on, ettei juridiikka merkitse puolueelle yhtään mitään, silloin kun oma etu on kyseessä. Tällainen joukko on todella vaarallinen, jos se pääsee suuremmalti vallan kahvaan.

Keskustassa ei tällaisesta tukemisesta ollut tietoakaan, kun Kulmuni joutui vaikeuksiin. Ministeri- ja kansanedustaja kollegat katosivat viereltä, kuin pieru Saharan autiomaahan. Kuten on huomattu, ei se vaihtamisesta parantunut, näin sitä tuolloin jo kommentoin.