8. syys, 2020

Politiikan jälkilöylyä

Viikonloppuisessa keskustan puoluekokouksessa kävi juuri niinkuin olin sitä aiemmin arvellutkin. Poliittista peliä käydään kulisseissa, poissa tavallisen kansalaisen silmistä. Me emme tiedä pientä osaakaan niistä juonitteluista ja lobbauksista.

Kulmunin tullessa puheenjohtajaksi selvää oli, että hän on nuori ja erittäin kokematon. Saarikolle aika oli tuolloin huonoin mahdollinen, sillä raskaus oli loppusuoralla. 

Vielä puoli vuotta sitten Saarikko toisteli tukevansa puheenjohtajaa, mutta mitä tapahtui. Alusta pitäen keskusta ei tukenut nuorta puheenjohtajaansa. Tavallinen tallaajakin huomasi, että yksin Kulmuni oli. Koulutusjupakka, jonka vuoksi Kulmuni erosi ministerin tehtävästä vei hänet polvilleen. Silloin Saarikko avustajineen tiesi hetkensä koittaneen. Nyt olisi iskettävä. Syksyinen raskaus ei ole enää esteenä. 

No, mitä uutta sellaista ruutia Saarikko voisi tuoda, että keskustan kannatus lähtee nousuun. Vastaus on, ei yhtään mitään. Gallupeissa voi tulla pieniä nousuja ja laskuja, mutta vaalit ratkaisevat. Kuherruskuukausi meni jo yhdessä yössä. Lähtö tulee, jos ei ennemmin, niin myöhemmin. Siinä ei ole mitään kummallista, että puheenjohtajaa vaihdetaan, mutta tässäkin taas se tapa, se tapa. 

Ps. Saarikko tuki Kaikkosta puheenjohtajaksi edellisellä kerralla

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006226122.html