22. heinä, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 54. Uusi elämä alkaa

Odottelin 25.7.1985 aamutuimaan klo 05.00 aikaan karja-autoa Merikarvian Tuorilassa. Asuntoni oli SOT.n omistaman puutalon yläkerrassa. Ilman suurempia mukavuuksia. Kylmä vesi tuli ja meni, sisävessakin oli. Peseytyminen tapahtui lämmittämällä ulkosauna.

Teputtelin edestakaisin hermostuneesti, olihan ensimmäinen työpäiväni uudessa ammatissa. Auto tulikin ”vasta” seitsemän minuuttia yli aamuviiden. En tiennyt, että alkamassa oli, nyt jo yhtäjaksoisesti 35 vuotta kestänyt työura. Ammatin nimekkeet ja työnkuvat ovat muuttuneet, mutta ydintehtävä on säilynyt.

Kuukautta aiemmin olin vielä Haapamäellä töissä, mutta se paikka ei sopinut pirtaani.

Olin ollut Porissa SOT.n konttorilla työhaastattelussa. Minulle antoi iso partainen mies ymmärtää, ettei taida olla minun paikkani. Haemme sellaista, joka viihtyisi pidempään. Tiesin, että heille oli jäänyt hampaankoloon, kun en armeijan jälkeen mennyt takaisin teuraslinjaan. Katsoin äijää silmiin ja sanoin, etkö itse ole ollut vasikkana? Vai oletko ollut yhtä timantti mies koko ikäsi ? Mitä tarkoitat, hän kysyi ? Sitä vaan, että eikö nuorena kuulu hankkia kokemusta ja hakea sitä itselleen sopivaa työtä ja eikö pääasia ole se, että on luotettava ja ahkera työssään, sanoin. Jostain syystä mies vakuuttui ja sain paikan.

1991 muuttaessani firman sisällä Forssan toimipisteeseen oli uusi esimieheni kysynyt, että minkälainen mies sieltä on tulossa ? Parta oli vastannut ”Annan sinulle parhaan mieheni”