9. kesä, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 53. Maajussille morsian, vanhemmille töihin osa.2

Haapamäellä Vaissin tilalla viljeltiin kaalia. Kotieläinpuolta edusti siitoskanala. Siellä rakentelin mm. kananmunan kuljetinta, todennäköisesti ensimmäisen ja viimeisen kerran. Kanoja kuskasimme häkeissä maakunnan munintakanaloihin kuorma-autolla.

Kaali on sellainen viljeltävä, että sen kanssa on jonkun verran torjunta-aineita käytettävä. Erilaiset tuholaiset iskevät, sekä maan pinnalla, että alla. Juuristoon iskee kaalikärpänen. Sen toukat syövät juuristoa ja näin kasvi kuihtuu.

Tätä torjuttiin alkukesästä siten, että kasvinsuojeluruiskusta lähti useampi letku, jonka päässä oli putki. Miehet kulkivat ruiskun perässä ja tökkivät kaalin juurelle torjunta-aine tujauksen. Tätä tein erään perjantain helteessä ja yli 38 asteen kuumeessa.

Tuo päivä ei meinannut loppua milloinkaan. Jalat olivat raskaat ja välillä huimasi, osin nestevajauksesta. Saimme kuitenkin urakan hoidettua klo 16 mennessä.

Huilasin jonkun aikaa sängyssä selälläni. Vääntäydyin suihkuun ja pakkaamaan kassia, sillä olin ajatellut lähteä Karvialle  ”huilaamaan” viikonlopuksi.

Kannoin kassia autolle ja olin lähdössä, kun talon isäntä tuli ja ”pyysi” minua vielä hakemaan rantasaunalta jotain, minkä hän palauttaa kauppaan. Sillä kohtaa päätin, että tämä on viimeinen palvelukseni tässä talossa. Minua et enää juoksuta.  Ensimmäisen illan puhe oli jäänyt sen verran hyvin korvieni väliin. Puheen sävy ja sanoma eivät sopineet nuorelle miehelle, joka oli tähän asti tottunut, itseasiassa jo 16 ikävuodesta asti leipänsä itse hankkimaan. Eikä aina niin helpolla. 

Olin viikolla nähnyt Maastullista, että Sata-Hämeen Osuusteurastamo hakee asiamiesharjoittelijoita. Päätin, että haen sinne, pääsin tai en.

”Maajussille morsian” Juho taisi syntyä samana vuonna. Kuten avausjakon linkeistä voi lukea raskaana oleva morsian muuttaa 800 km.n päästä Haapamäelle. Ei voi kuin toivottaa onnea ja lujasti. Sitä tarvitaan.