13. touko, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 52. Kohti Virtoja osa 1.

Hivenainetohtorille (lääketieteen lisensiaatti) tuli muutamia hoitovirheitä, joiden seurauksena lääkärin oikeudet olivat jonkun aikaa katkolla. Hollannista tulleet verianalyysikoneet olivat olleet sen hintaisia, että konkurssi tuli vääjäämättä.

Muutaman palkattoman kuukauden jälkeen otin lopputilin (jota en saanut) ja luikin syntymäseudulle nuolemaan haavojani. Tein muutamia maatalouslomituksia ja pikku passaushommia. Eteenpäin oli kuitenkin mentävä. Virroilla taidetakomo Mikko Haapsalolla järjestettiin vuoden metallityökurssi. Lähtökohtaisesti en pitänyt sanasta taidetakomo. Olinhan oppinut vanhalta kunnon seppä Martikaiselta, että hienoin taideteos on toimiva työkalu itse tehtynä.

Niinpä kamppeet autoon ja Virtain keskustaan vanhaan puutalo asuntolaan. Sinne suurin osa muitakin kurssilaisia majoittui. Joukko oli hyvin kirjavaa. Mieleeni on jäänyt kaveri, joka viikon otti kirkasta viinaa vähintään pari pulloa päivässä. Hän ei sieltä asunnolta liikahtanut kuurin aikana. Oli melkoista leikkiä sitten, kun hän alkoi itseään selvitellä. Sitten oli veljespari. Vanhempi oli vanha luottamusmies jostain metalliverstaalta. Nuorempaa sanoimme ”parranfärjäriksi”. Aina suihkukäynnillä häneltä katosi parrasta vaalea juurikasvu.

 Talven selkä olisi taittuva täällä.