2. huhti, 2020

Lomalla

Viime kesänä otin kesälomakorvauksen vapaana. Olen siinä elämänvaiheessa, että muutama vapaapäivä on rahaakin tärkeämpää . Nuorena perheellisenä, kun  lapset olivat pieniä, sellainen ei olisi tullut kysymykseenkään. Siltä osin perhe ja sen tarpeet menivät kyllä aina edellä. Hyvä niin, jälkeenpäin ajatellen monessa muussakin, olisi pitänyt perheen suhteen olla skarpimpi. No, turha porata, mennään eteenpäin. Nyt 2,5 viikkoa lomaa, melko päheetä sanoisi nuoriso.

Kuuntelin radiota, toimittaja sanoi kysyneensä kaikilta ”miten kuuppa on kestänyt tätä korona-aikaa ?" . Pysähdyin sitä ajattelemaan. Totta, saattaa monelle nykyään olla melko vaikea asia elämässä. Sosiaalinen elämä, ruokailut ravintoloissa, tapaamiset kahviloissa, elokuvat, konsertit, teatterit… Niitä ei nyt ole. Viikonloput pitää nyhjöttää kotona. Netflix ja Hbo.t on katsottu.Tosiaankin, kyllä se voi ahristaa. Mitä teet, katselet seiniä. Hulluus hiipii.

Mitä tekee meikäläinen, viimeinen mohikaani. Vetäytyy mökille. On kaikkea tehtävää. Luonto avautuu, kun avaa oven. Dexta ja Fergu käynnistyy ja polttopuita pitää tehdä. Jos korona iskee, niin menen vaikka konttien omaan vaalipiiriini tuon 100 km.

Tämä epidemia on tuonut hyvääkin. Nyt ei ole kiire mihinkään. Terveydenhuoltoala ja sosiaaliala kannattelee nyt omalta osaltaan tätä valtakuntaa. Siellä on kiire.  Kiitos heille.