24. maalis, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 50. Hivenainetohtorille töihin osa 4. Talven selkä taittuu

 

Talven aikana rakentelimme Taunon kanssa ”baaria”. Hän joi termospullosta välillä kahvia ja polttelimme pilliklubia. Maistui karmealta. Sähkömiehen ohjauksessa vedin sähköjohtoja, hän sitten suoritti kytkennät. Kuuden viikon välein kengitin hevoset. Se oli raskasta, kun en kuitenkaan sen alan ammattilainen ollut. Pieni vahinkokin sattui, kun yksi luonnevikainen hevonen kiskaisi jalan pois juuri, kun naula oli mennyt läpi. Naula kävi syvällä lihaksessa. Veri lotisi saappaassa, mutta loppuun asti kengitin. Tuostakaan urheudesta ei mitalia myönnetty.

Toinen haaveri sattui keväällä, kun sahasin moottorisahalla yhdellä kädellä. Vasemmalla pidin puita ja saha pomppasi käteen, etusormeen. Ajattelin, että nyt meni sormi. Kaivoin savukkeen taskusta oikealla kädellä ja sytytin. Vasen käsi oli suorana ja koko ajan kuului tippuva ääni. Saappaan vieressä oli jo lammikko verta. Keravalla sitten kursivat sormen kokoon.

Kevään koittaessa palkat viipyivät yhä pidempään ja niistä piti soittaa useasti. Naapurin viljanviljelijä huollatti Fordejaan. Kävin katsomassa ja tarinoimassa. Tilalla oli myös 1963 mallin Super Major, jonka huoltomies oli aina myös huoltanut. Ajotunteja siinä oli hiukan yli 3000 h. Muistan, kun sanoin isännälle, että jos joskus myyt, niin soita minulle. Se päivä tuli, että hän minut lankapuhelimeen haeskeli. Lopputulema oli, että ajelin Parkanon rautatieasemalta Super Majoria kohti Kanttin kylää.