10. maalis, 2020

Muistoja Karpaateilta osa.50 Hivenainetohtorille töihin osa 3 Kommunisti

Tohtori vieraili yleensä lyhyesti viikonloppuisin. Ei aina. Jaguaarin nokka kääntyi pihatielle ja rouva istui takapenkillä soopeliturkissa seuranaan kaksi sileäkarvaista mäyräkoiraa. Viisi kappaletta oli hoidossa maatilalla. Visiitti oli yleensä lyhyt. Sen aikana käytiin läpi tapahtumat ja tarpeet. Rouva katsasti kuselta haisevan omakotitalon mäyräkoirat.

Tohtorin vastaanotto oli Vilhonkadulla. Siellä otettiin potilaista verinäytteet ja analysoitiin. Sen perusteella määrättiin tuhansiin markkoihin asti maksava hivenainekuuri. Sen asiakkaalle myi oma apteekki.

Jos herraa ei näkynyt viikkoihin Talman kylällä, niin kävin Vilhonkadun vastaanotolla tapaamassa. Muistan miten odottelin sisäänpääsyä vanhan porilaisen rouvan vierellä. Taksi raksutti kadulla. Hän sairasti parantumatonta syöpää ja oli tullut tarttumaan viimeiseen oljenkorteen. Tohtorin ovi avautui ja hän pyysi minut sisään. Sanoin kuitenkin, että ”voisiko tämä rouva tulla ensin kun taksi odottaa? ” Vastaus oli terävä, ”taksit kyllä odottaa.” Palkka tuli, kun siitä muisti huomauttaa, ei kuitenkaan koskaan määräpäivänä. 

Tilalla kävi töissä myös eläkkeellä oleva kirvesmies nimeltään Tauno. Hän oli vannoutunut kommunisti. Mäntsälän kapinasta telkien takana ollut. Keravan kerrostalollaan hän ampui ”Laadasta” bensaa varastaneita suolapanoksella perseeseen. Eivät kuulemma tulleet toista kertaa. Kuulusteluihin Tauno joutui, muttei tullut sakkoa, eikä haulikkoa viety. Haulikko oli Keravan entisen rakennusmestarin, joka oli sorsajahdissa mennyt veneeseen hanat takana eli ase viritettynä.. Ase laukesi ja rakennusmestari kuoli siihen paikkaan. Rakensimme Taunon kanssa tallin taakse, maneesin puolelle kahvilaa. Hän tuli Ladalla aamuisin jämptisti ja lähti klo 14 aikoihin pois. Varsin hyvin muistan  kahvihetket, tarinat ja sen kun yhdessä polttelimme hänen pilliklubejaan lautakasan päällä istuskellen. Pidin kovasti, tuosta vanhasta miehestä ja hänen kertomuksistaan