19. helmi, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 49. Isoon maailmaan

  

Pääsin Ypäjän maatalousoppilaitokselta syyskesällä 1983. Jälleen olin perimmäisten asioiden äärellä, mitä tehdä isona. Maaseudun tulevaisuudesta näin ilmoituksen, jossa haettiin Keskon päävarastolle Vantaan Tikkurilaan työntekijöitä. Laitoin paperit ja pääsin. Ensimmäisenä päivänä olin kolmen muun nuoren miehen kanssa johtajan huoneessa. ”Osaatteko arvata mitä yhteistä teissä kaikissa on ?” hän kysyi. Emme osanneet. ”Olette kaikki maalta kotoisin. Ajattelin, että te voitte vielä jotain töitä tehdäkin”.

Varaosavarasto oli aikansa suurempia, olihan K- maatalous tuolloin voimissaan. Jälleenmyyjiltä tuli tilaukset ja me haimme robottitrukeilla ne varastosta lähettämöön. Iltaisin hain useasti kioskilta Maastullin ja tutkin avoimia työpaikkoja. Tiesin, ettei tämä ole pitkäaikainen pesti, sillä en viihtynyt alkuunkaan. Maalaispoika kaipasi ilmaa jota hengittää ja havumetsien tuoksua.