10. helmi, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 48. Opiskelu maistuu

 

Kesällä 1983 pääsin Ypäjän maatalousoppilaitoksen seppälinjalta. Sieltä sain elämäni parhaat koulupaperit. Olin sen ikäinen, että ymmärsin minkä vuoksi opiskelin. Minut palkittiin luokkani parhaana, sain jopa 500 markan stipendin. Ennen lähtöäni otin kavereita mukaan ja sanoin, että käydään nyt pajalla vielä seppää tervehtimässä. Sieltä lähteissäni arvostamani seppä Martikainen totesi ”Laita paja pystyyn, sinusta on siihen”. Seppälinjalla opeteltiin metalli- ja hitsaustöitä, vanhanaikaista pajatyötä, sekä koneenkorjausta. Itse opettelin vapaaehtoistyönä vielä hevosen kengityksen.

Koulu sijaitsi Ypäjän hevostalouskoulun yhteydessä. Hevostalouskoululla oli oma linjansa, siellä oli noin 60 oppilasta ja seppäkoulun puolella n. 30 oppilasta. Itselläni isoin etu oli se, että olin jo 22-23 vuotias ja olin jossain vaiheessa käynyt 3 kk kestävän puikkohitsauskurssin. En kyllä enää muista, missä välissä senkin ehdin. Suurin osa oppilaista oli 17-18 vuotiaita. Osalle heistä opiskelu oli sivuseikka, kuten minullekkin tuon ikäisenä. Asuimme viikot koulun asuntolassa, joka olikin ihan tuliterä rivitalomallinen. Olimme ensimmäiset asukkaat siinä. Solutyyppisessä asunnossa oli yhteiset tilat ja neljä kahden hengen huonetta. Osa oppilaista, kuten huonekaverini, joka oli Sallasta, kävivät kotonaan vain muutaman kerran tuon vuoden aikana.

Koulusta päästyäni ostin kenttäahjon, jonka muokkasin toimimaan sähkömoottorilla. Vapaa-ajalla tein pieniä sepäntöitä. Ammattia siitä ei koskaan tullut, muut tuulet veivät mennessään. Vasara ja ahjo ovat kuitenkin edelleen tallella.. Jos vaikka…