20. tammi, 2020

Muistoja Karpaateilta osa 47. Nuoren miehen polkuja

 

Maatalousoppilaitoksesta valmistuin keväällä 1979. Nyt oli mielessä ansiotyö. Muutin Karvian keskustaan ja menin töihin huonekaluja vanhalla meijerillä valmistavaan pikku yritykseen. Siellä pääsi hyviin ansioihin, koska ylityöt maksettiin verovapaana kirjekuoressa, kuten palkkakin kahden viikon välein. Siitä sentään verot pidätettiin.

Syystalvella kuitenkin kannoin patjani ja paistinpannuni Poriin Tiilimäelle. Noin vuoden mittainen pestini Satahämeen Osuusteurastamon teuraslinjassa alkoi. Kuten aiemmin olen jo kertonut, se oli työmaailman yliopistoa, jossa ei edes syntyperäänsä tohtinut sanoa. Niin kiihkeää oli vasemmistolainen työympäristö tuohon aikaan. Olin tietyllä tavalla vihainen ja osin katkera siitä suhtautumisesta, mikä noissa piireissä vallitsi alkutuotantoa kohtaan, vaikka se toi heillekkin leivän pöytään.  Hieman se on noista ajoista parantunut, mutta soopaa kuulee ja näkee vieläkin erilaisilla keskustelupalstoilla. Ilmastonmuutoksen nimissä vihervasemmisto suoltaa täyttä puppua.

Lokakuussa 1980 kutsui suomen puolustusvoimat. Pois pääsin kesäkuussa 1981 ja työpaikka Porissa odotti. Piinallisen harkinnan jälkeen soitin, etten sinne enää tule. Mielellään olisivat ”toopen” maalaispojan takaisin ottaneet. Tuo nolo kun teki mitä pyydettiin. Vieläpä hyvin ja kitisemättä. Kesä meni Karvian Osuusmeijerillä koneenhoitajan apulaisena ja marraskuun tuurasin vielä vanhinta veljeäni, joka oli maitojauhetehtaalla samassa paikassa. Talvi -81-82 oli ankara lumitalvi. Se meni pitkälle kevääseen metsätöissä. Moottorisaha ja lumilapio olivat tärkeimmät työkalut metsässä.

Kesä 1982 meni maatalouslomituksia tehdessä. Elokuun lopussa näin sattumalta Maaseudun Tulevaisuudessa  ilmoituksen Ypäjän maatalousoppilaitoksen seppälinjan muutamasta peruutuspaikasta. Lyhyellä varoitusajalla paperit sisään. Tieto valinnasta tuli ripeästi, sillä koulu alkoi jo syyskuussa. Näin alkoi jälleen yksi uusi vaihe elämässä…