28. joulu, 2019

Joulun aikaan

 

Joulu siinä ehti jo mennä, mutta palataan hiemaan lapsuuden aikaan. Se oli joskus kuusikymmentäluvun alkupuolella, ensimmäisiä joulunajan muistikuviani. Sanoisin, että v. 1963.

Olin käynyt syksyn aikana useammankin kerran isäni mukana Kukkasmäen pajalla. Se oli siinä Nevalaan mentäessä heti oikealla puolen tietä. Siellä oli puusta ja nahkasta tehdyt isot palkeet. Niillä puhallettiin ahjoon ilmaa, jotta hiilet hehkuivat tulen palavan punaisesti. Näin rauta kuumennettiin muokattavaksi.  Sitä en tiennyt, että mitä siellä tehtiin. Muistan kysyneeni, mutta vastaus oli hieman epämääräinen.

Joululahjat olivat tuolloin tiukassa. Yleensä elintärkeitä pehmeitä paketteja. Sitä ei silloin itse tajunnut. Aattona pajan tuotos sitten minulle selvisi. Se oli pieni potkukelkka. Pieni pojan naskali pääsi kerralla amerikkaan, niin oli suu messingillä. Muistaakseni joulupukki sen toi.

Lapsuuden jouluja kun muistelee, niin täytyy vanhempia ja eritoten perheen äidin panosta ihmetellä. Tuon ajan mahdollisuuksilla, kohtuullisen suureen perheeseen tuli silti aina todellinen Joulu.