2. marras, 2019

Opintomatkalla

Olin saksassa työmatkalla vajaan viikon ajan. Saimme tutustua saksalaiseen lihakarjankasvatukseen ja yleensäkin maataloustuotantoon. 

Otetaan tähän alkuun muutama tosiasia kohdaltani, töissä kun olin. Lukija saattaa ajatella,  että ompa mukavaa, kun noin pääsee firman piikkiin tutustumaan maailmaan. Jaoin matkan ajan pienen hotellihuoneen minulle ennestään tuntemattoman henkilön kanssa. Sängyt näissä on niin lähekkäin, että melkein ”tappituntumalla” nukutaan. Toisin sanoen olin 24 h töissä. Sanansa pitää ajatella tarkasti ja osata käyttäytyä asiakkaiden kanssa kun liikut. Edustat jokainen sekunti työantajaasi ja sillä silmällä sinua katsellaan. Ihmiset myös haluavat tietää, mitä teet yrityksessäsi, missä asut, onko perhettä jne...Matkustamiseen kotoa edestakasin menee 24 h. Kokonaisuudessaan melkoisen stressaavaa, mutta niin antoisaa. 

Mutta siihen maatalouteen. Bioenergiaan on panostettu voimakkaasti. Melkein jokaisella isommalla tilalla oli biokaasu voimala. Lanta ja kasvisjätteet muutetaan biokaasuksi jolla käytetään dieselmoottoreilla varustettuja generaattoreita. Aurinkopaneeleita olivat kaikki katot täynnä. Niiden investointiin ei saanut tukea, mutta sähkön myynnistä verkkoon ensimmäinen kymmenen vuotta 0,50 e/kwh. Kyllä, puoli euroa, sen jälkeen 10 centtiä kilowatti. Oman tilan energia saatiin melkein kaikki biovoimasta ja sähkö myytiin valtakunnan verkkoon. Näin ollen aurinkopaneelit tulivat maksuun 10 vuodessa. Niiden käyttöikä on 30-40 vuotta.

Yritykset olivat perheyrityksiä. Vastuualueet oli jaettu. Nauta, sika, viini tms. jokaisesta osa- alueesta vastasi joku perheenjäsen itsenäisesti. Tulevaisuuden uhkat olivat samoja kuin meillä suomessa. Kuitenkin usko omaan yrittämiseen oli silminnähden vahvaa ja siitä oltiin ylpeitä. Saksalainen täsmällisyys ja siisteys olivat myös asioita, jotka jälleen kerran kiinnittivät huomioni.