20. loka, 2019

Mietteitä

Viikonloppu on mennyt levätessä. Viime viikko ja edeltävä viikonloppu olivat hektisiä. Viime viikolla tutustuin jälleen pohjois-pohjanmaan lihantuottajiin. Muutaman talon päivävauhdilla kierreltiin. Samat tarinat joka talossa ja paperien kirjoittaminen. Monta pannullista kahvia.

Tämä on kuitenkin ollut aina minulle sitä ominta alaa. Raaka uusien asiakkaiden hankinta. Siksi työnantaja on minut aina tuleen ensimmäisenä laittanut.Olen myös itse nauttinut siitä. Voi vetää hienon varovaisesti, mutta täysin palkein. Parasta on ollut nähdä luottamuksen syntyminen. Siitä on sitten pidetty kiinni, tuli mitä tuli.

Onneni on ollut, että olen saanut ja minulla on ollut rohkeutta katsoa alaa eri näkökulmista. Se on ollut rikkaus, mitä en ole koskaan katunut. Se on opettanut olemaan nöyrä, mutta tietyissä tilanteissa raudan luja. Hermo on pitänyt. 

Vuodet vierivät nykyään niin nopeasti, vaikken enää ruuhkavuosissa olekaan. Minulla on haaveena vielä savusaunan teko. Hirretkin on valmiina, mutta olen pitänyt rakennuksen kasassa, kun siinä on hyvä katto. Jos se puretaan pressun alle, niin muutamassa vuodessa hirret siellä lahoavat. Hylkäsin taannoin rakentamisajatuksen, mutta nyt se taas on tullut ajatuksiin. Katsotaan, katsotaan..