14. loka, 2019

Toimeen tartutaan

Viikonloppu meni työn merkeissä Jyväskylässä, KoneAgriassa, ties monennenko kerran. Silloin kun messupäiviä osuu viikonlopulle, olen jostain syystä vakiotyöntekijä. Johtuu ymmärrettävistä syistä. En ole koskaan kitissyt, kun töihin on pyydetty. Olen elämäni kokenut niin, että kun työnantaja muistaa minua kerran kuussa rahan muodossa, niin teen niitä asioita mitä pyydetään. Thats it.

Tämä on myös ehkä osasyy siihen, että olen ammatissani ollut runsaan 35 vuotta. Joissain tapauksissa toimin jo kolmannen sukupolven kanssa. Se on myös luottamuksen osoitusta kilpaillulla alalla. Jyväskylässäkin tapasin tuttuja joka puolelta suomea, niin Alavieskasta, kuin Luumäeltäkin ja siltä väliltä. Osa jonotti, että pääsi jonkun sanan vaihtamaan.

Kaksi entistä tuottajaa tuli kiittämään, kun aikoinaan sain taivuteltua heidät pois silloin konkurssiin menevästä yrityksestä. Heidän rahat pelastuivat, ei jääneet tilit sisään.

Nyt maanantaina kirjoittelen tätä Raahessa hotelli Raahen Hovissa. Palkkasimme uuden miehen ja perehdyttäminen alkaa huomenna. Silloin lähden hänen kanssaan maakuntaan. Vain työ opettaa tekijäänsä