11. elo, 2019

"Vakuutusmies" osa 7. Maksun aika

 

Talorahat oli saatu kokoon, sekä setämiestä, että tätiä källäämällä. Virallisesti rahat tietysti lainattiin perheen omaan asuntoon. Muutto tehtiin siis Pornaisten Laukkosken kylään. Kylässä on myös ruttoon kuolleiden muistomerkki. Toiveena tietysti oli, että oman elämän virhearviot- ja vihat jäisivät ruttomuistomerkin juurelle. Mitä vielä, myöhemmässä vaiheessa oma isä ja myöskin äiti saavat kokea sepustuksen maailmanmestarin juonet nahoissaan. Sisaruksista puhumattakaan. Niistä myöhemmin.

Tähän muuttoon päättyi Masun virallinen työura hiukan yli 30 vuotiaana. Siitä aiemmissa jaksoissa jo kerroinkin. 

Täti unohtui Rappukoskelle ja niin unohtui velanmaksukin. Täti kuoli yksinäisenä ja Masu myhäili kymmenien tuhansien kääntöä. Setämiehellekään ei enää menty istumaan könnäämään ja kertomaan amerikan viisauksia. Toiveena tietysti oli, että niistäkin veloista tulisi ehkä saatavia. Ainakin humalapäissä. 

Setä ei kuitenkaan ollut eilisen teeren poika. Velasta oli tehty viralliset paperit. Niinpä hän otti paikallisen ystävänsä Jopotomon kyytimieheksi läheiseen Suonpään kaupunkiin. Siellä mentiinkin tuomari Jokimäen juttusille. Tuomari laittoi asian viralliseen menettelyyn. Masun kanssa tehtiin maksusuunnitelma ja näin hän joutui nöyrtymään. Joka kuukausi oli erä maksettava kunnes viimeinenkin lati olisi maksussa.

Setämies kuoli yllättäen. Talon uusi omistaja on sittemmin pöytälaatikosta esitellyt kyläläisille tuomarin papereita ja sitä, miten vanha setämies kuitenkin otti niskalenkin sepustuksen maailmanmestarista nimeltä ”Vakuutusmies”