22. heinä, 2019

Jäänyt mieleen osa 2.

 

Anja Eerikäinen oli soittaessani sitä mieltä, ettei mikään tapahtuma voi olla esteenä eläinten hyvälle hoidolle. Lopetin puhelun kohtuullisen kuivahkosti. Tapasin kyseisen rouvan vielä kerran, silloin olimme tienpäällä viemässä sikakuormaa kohti Poria.

Ajelin kohti Hirvelän kylää ja Kaskelan tilaa. Ajatukseni pyörivät, että miten saan puheen johdateltua siten, että se menee tuohon eläinsuojelutarkastus käyntiin. Minähän en siitä tiennyt vielä.

Onnekseni tilalla isäntäväki otti sen itse esille ja kysyi neuvoani. Kerroin, että teemme pilkulleen niin kuin tarkastuspöytäkirjassa sanotaan, niin pääsemme ”Eerikäisistä” eroon. Muutoin ne ovat lopun elämää vaivoina.

Isäntäväki noudatti pilkulleen kehoitustani. Olin talkoissa ja korjasimme ne puutteet, joista oli huomautettu. Erityisesti kuivitteluun pyysin heitä tulevaisuudessakin panostamaan enemmän.

Kuukauden kuluttua sain puhelun taas eläinlääkäri Aunelta. Hän oli ollut mukana tarkastuskäynnillä nyt Eerikäisen kanssa. Ei pienintäkään huomauttamista. Sain eläinlääkäriltä vuolaat kiitokset, vaikka talonväkihän se työt teki. Pikkuhiljaa he alkoivat päästä elämään jälleen kiinni.

Muutin seudulta pois 1991. Alueeni ja työantajakin muuttuivat moneen kertaan. Jatkan tätä vielä yhden osan verran, jossa kerron tapaamisesta heidän kanssaan yli 20 vuoden jälkeen.

Aune eläinlääkäri viimeinen soitto minulle on ollut joskus vuosituhannen vaihteessa, kun hän pyysi lopettamaan rakasta hevostaan, koska halusi haudata sen kotinsa maille.

JK. Nimet ja paikat ovat muutettuja.