9. heinä, 2019

"Vakuutusmies" osa 4. Elämä jatkuu..

 

Maatalouslomittajan työt jatkuivat Prunnilassa, muuton jälkeen. Rappukoskella käytiin rahaa vastaan tekemässä tädille ja hänen miehelle pieniä nimellisiä palveluksia.

Henkireiän toi matkat syntymäseudulle. Vanhemman veljen kanssa alettiin olla pikkuhiljaa niin kuin paita ja perse. Hänen rakennustyömaalla pidettiin talkoita, joihin tarvittiin sahtia. Sitä valmistettiin Ruotsinjärventiellä erään karjalaismiehen navettakeittiössä usean vuoden ajan. Jostain syystä sekin kakkasangon vitsa katkesi ja sinne ei ollut enää menemistä. Pontikkaa haettiin Suojärveltä, trahteerit olivat nestemäisiä, mutta iloista oli meininki. Ainakin nousuhumalassa.

Savua ja raunioita jäi jälkeen ja ikääntyessä nämä ominaisuudet, joista em. asiat johtuvat, tulevat vain vahvistumaan. Sen tulemme huomaamaan lähestyessämme blogisarjan loppua.

Setämiehen luona poikkeiltiin aina välissä istumassa könnäämässä. Laajoin kaarin sepustettiin Prunnilan kunnan ihmeellisyyksiä. Setämies töyttäsi pää kennossa touviin klapeja kesäkuumalla ja keitti pannukahvia amerikanvieraalle.

Perhe-elämä jatkui Prunnilassa ja oman muutoksen elämään toi perhetapahtuma. Perheeseen syntyi esikoinen. Lapsesta oli tuleva myös Rappukosken tädin silmäterä. 

To be continued