9. maalis, 2019

Seppo in memoriam

  

Perheen vanhimmalle poikalapselle jäi yleensä suurin vastuu maalaistalossa, kun isä menehtyi. Niin kävi sinunkin kohdalla. Teit töitä, tuon ajan kovaa varsityötä, niin maa- kuin metsätöitä. Näin loit myös edellytykset nuoremmalle veljelle opiskella ja päästä paremman leivän syrjään maailmalle.

Myöhemmin karja sai jäädä ja siirryit palkkatyöhön. Voisi sanoa, että edesauttamaan rauhan syntymistä ja säilymistä maailman eri kolkilla. Työsi ansiosta sait nähdä erilaisia kriisipesäkkeitä ja kokemukset erilaisista kulttuureista olivat varmasti elämäsi rikkautta.

Itseäsi säästelemättä, toimit vuosikaudet omaishoitajana. Puolison siirtyminen ajasta iäisyyteen vapautti sinut lopullisesti siitä tehtävästä.

Mikä parhainta, sait vielä kokea aidon rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Aika oli lyhyt, kuin kevät-talvinen lumipyry. Se oli ehkä kuitenkin juuri sitä, mikä nuoruuden vastuissa oli kokemuksena jäänyt vähemmälle.

Sain tuntea sinut 34 vuotta, äärimmäisen rehellisenä, suoraselkäisenä ja suorapuheisena miehenä. Olit tasan sitä, mitä olit. Et enempää, etkä vähempää.

Toivotan Sinulle hyvää matkaa, taivaallisten, lempeiden tunturituulien ja kristallinkirkkaiden lohipurojen äärelle.