1. tammi, 2019

Muistoja Karpaateilta osa 42. Kootut tapahtumat

En muista tarkalleen oliko se syksyllä -89 vai kevät—talvella -90, kun kävelin K-Lastulaan ja ostin Sachs-Dolmar moottorisahan. Erinomainen saha. Käyttökunnossa vieläkin. Kaadoin lautapuita Kiviniemessä sekä ”Yrjön” metsällä. Paikoilta joista isäni oli näyttänyt.

Tilan isäntä sai loistavan idean, että tuodaan tukit siihen heidän pellolle ja sahataan myös heidänkin tarpeisiin puutavaraa. Olin siis talkoissa kaatamassa puita vielä heillekin. Sain tosin käyttää sitten muistaakseni Belarus traktoria Kiviniemen juontotöissä. Yksi isäntä kylältä sitten ajeli tukit pellolle kasalle. Hommasin sirkelisahurin. Veljeni olivat sahausoperaatiossa auttamassa. Minun puut sahattiin ensin. Sitten kun tuli tilan puiden sahauksen aika, niin velipojat pakkasivat kamppeensa. Talon emäntä nosti asiasta melkoisen rähäkän. Veljieni olisi pitänyt jäädä pyytämättä ilmaiseksi myös heidän töihinsä. Minä luonnollisesti jäin. Puutavaraa tuli siten, että sisäpaneelitkin saatiin höylättyä omista puista.

Kesällä 1991 ennen kesälomaa, joka oli elokuussa, siirsin perheeni kanssa tavarat Forssaan. Elokuun olin perheeni kanssa  anoppilassa ja kävin sietlä käsin mökkityömaalla. Keväällä olin vielä ollut tekemässä viimeiset kylvöni. En tuossa vaiheessa tiennyt, että vielä -94 olen opettamassa uutta isäntää.

Kesällä -92 olimme loman syntymäkotonan1. Siinä on sellainen mummonmökki, jossa asustelimme. Loma oli jälleen elokuussa. Silloin sattuikin tapahtuma, josta olen tainnut kirjoittaa, mutta muistelen uudelleen, kun siihen on nyt myös uusi kulma.

Olimme menneet perheeni kanssa nukkumaan ja nousi ankara ukonilma, joka paukutti päällä. Nousin katsomaan ikkunasta ja näin valtavien liekkien lyövän ylös taivaalle. Luulin ensin, että kotitaloni siellä palaa, mutta se olikin naapurin lypsykarjanavetta. Vedin nopeasti housut jalkaan ja poljin polkupyörällä samaan aikaan palokunnan kanssa pihaan. Emäntä huusi portailla, että lehmät ovat ulkona, mutta joutokarja on parressa.

Palomiehiä meni sirkeleiden kanssa katolle, Suuli joka oli navetan yhteydessä oli täysin tulessa. Siellä oli karjan seuraavan talven heinät, jotka paloivat iloisesti. Navettaan sisään mennessä katolta kuului peltisirkkeleiden ääntä ja valtaisaa tulen huminaa. Navetan ja suulin välioven raoista tuli liekkejä ja savua.

Naapurin isäntä Lasse oli toisen isännän kanssa katkonut parressa olevilta eläimiltä puukolla nailoniset peräimet. Ongelma vain oli, että eläimet jotka olivat parressa olleet, eivät siitä pelon hetkellä mihinkään lähteneet. Menin parren puolelle laitoin jalat ruokinpöytää vasten ja selkäni mullikan etulapoihin. Jaloillani työnsin elikot pois parresta. Näin yksikään eläin ei jäänyt tuleen.

Lasse oli isäntä, joka oli aikoinaan sikalatyömaalla (monella muulla työmaalla, se oli hänen tapa) naljaillut 17 vuotiaalle pojalle. Tosipaikan tullen isännät eivät uskaltaneet mennä parren puolelle. Olivat yrittäneet ruokintapöydältä elikoita hätistellä. Nyt hän joutui todistamaan 32- vuotiaan nuoren miehen työskentelyä äärimmäisissä olosuhteissa. Ei naljaillut. Ei.

Tulipalo syttyi, kun salama löi pihakoivuun. Siitä jännite  siirtyi aitalankaan ja edelleen suulin seinässä olevaan paimenpoikaan.

Vuosi 1992 oli muutenkin tapahtumarikas vuosi. Poikani syntyi äitienpäiväni. Oli kahden veljeni häät. Nuoremman ja vanhemman. Vanhempi on nyt jo edesmennyt