31. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 41. Paikkani näytetään

Vuosikymmenen lopulla (1989-90) oli alkanut mielenkiintoinen buumi. Itse asiassa huomasin myöhemmin, että sellaista oli muuallakin mm. Urjalankylässä ja Humppilassa. Kesäasunnoiksi alettiin tehdä kuivanmaan mökkejä. Kotiseudullenikin niitä tuli 4-5 kpl. Vanhempi veljeni teki suonlaitaan mökin vanhan kotitaloni hirsistä. Tuosta innostuneena minullekin virisi into rakentaa mökkipahanen.

Tilalla oli joskus ollut metsästäjienkin arvostama pieni metsälampi. Se oli kuitenkin kuivattu sotavuosien jälkeen, mutta näkyi yhä vanhoissa kartoissa. Kävin paikkaa katsomassa. Siellä ei ollut kuin vajaan metrin mittaista käkkyrämäntyä. Suunnitelma heräsi oitis. Ojat tukkoon ja lampi takaisin. Siihen rauhalliseen paikkaan rakentaisin mökin. Tiedustelin asiaa isäntäväeltä, kun minulle oli sanottu” saat tonttimaata, vaikka tuosta pellolta, jos tarvitset”. Yllätyksekseni en saanutkaan vastausta heti, kuten olin olettanut. Sanoivat että, ”pitää keskustella tyttären ja vävyn kanssa” (vävy oli vaihtunut). Vastaus oli ” ei voida antaa, ettei sitten jälkeenpäin ole rasitteena”

Kerralla minulle oli näytetty todellinen paikkani. Jälki olisi oleva ikuinen. Ajattelin tuolloin, että se oli seuraus siitä, että en ollut ottanut prinsessaa ja koko valtakuntaa. Tiedä häntä. Lisää kuitenkin oli tulossa.

 

Sain kuitenkin isältäni tontin ja vieläpä kaataa rakennuspuut metsästä.  Tuosta rakentamastani korpimökistä olen hyvin monesti tehnyt myös blogikirjoituksia