30. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 39. Onnettomuus

Vuonna 1982 syksyllä menin Ypäjän maatalousoppilaitokselle. Kävin sieltä pääosin kotiseudulla viikonloppuisin. Tällä kertaa tilan emäntä oli lähdössä tyttöjen viikonloppuun ja halusi luottopakin paikalle. Ei siksi, etteikö sikalan töistä olisi viikonloppua yksinkin selvinnyt. Isännällä oli tapana joskus heittäytyä viihteelle, kun emäntä oli poissa, siksi oli sovittu, että tulen maisemiin.

Lauantaina oli hirvimajalla peijaiset ja isäntä kysyikin, että kyyditsenkö ja haenko hänet sieltä. No, mikäs siinä tuumasin. Saunottelimme ja vietimme iltaa. Yhtäkkiä isäntä huomasi ajan kulun ja sanoi, että nyt pitää lähteä sinne hirvipeijaisiin. Lähdin siitä juoksujalkaa alakerran huoneeseen vaihtamaan vaatteita. Saunomisen johdosta kellarin liipatut raput olivat liukkaat ja jalat katosivat altani. Minkäs muun laitat eteen kuin käden. Oikean käden peukalo meni rusahtaen poikki nivelestä ja kääntyi väärinpuolin. Menin kuitenkin huoneeseen ja onnistuin pukemaan. Tulin ylös ja sanoin, että ennen peijaisia pitää käydä Kankaanpäässä, samalla näyttäen väärinpuolin olevaa peukaloa.

Isäntä kyyditsi minut Kankaanpäähän. Siellä peukaloa ei saatu paikoilleen. Taksikyydillä menin Poriin, jossa se vihdoin saatiin paikoilleen ja kipsattiin. Aamuyöllä puoli neljän aikaan olinkin hakemassa isäntää peijaisista kotiin.

Sunnuntai-iltana ajelin yksikätisenä Ypäjälle. Maanantaina Porista soitettiin, että takaisin sairaalalle, siellä on nivelsiteet poikki ja luunsiruja. Pitää leikata. Peukalo operoitiin keskiviikkona. Perjantaina astuin linja-autosta syntymäkotikunnassa ja kävelin lepäilemään kellaribunkkeriini. En siellä montaa päivää kerinnyt lepäillä, kun emäntä tuli kutsumaan sikalatöihin. Hän oli sitä mieltä, että siellä on paljon yksikätiselle töitä. Runsaan viikon päästä palasin kouluun. Olin suullisissa kokeissa, kun en voinut kirjoittaa. Tämä koulu olikin yksi parhaimpiani, sain jopa stipendin.