30. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 37. Sikapisnistä

Maatilan raha-asiat hoiti tilan emäntä 100 prosenttisesti. Isännällä ei ollut omaa lompakkoa. Isännän kannalta se oli toisaalta hyvä. Ei tarvinnut stressata rahan riittävyydesta. Toisaalta, kun piti tehdä konehankintoja, niin hyväksyntä piti saada myös keittiöosastolta. Se oli oma lukunsa. Siihen isäntä oli myös keksinyt hyvin omalaatuisen suostuttelutavan, mutta siitä ei tämän enempää.

Tilan tuotantosuunta oli emakkosikala ja porsastuotanto. Noihin aikoihin tai koko heidän isäntänä oloajan se oli kohtuullisen hyvääkin hommaa. Edellyttäen, että ammattinsa osasi ja oli valmis siihen panostamaan. Tällä tilalla näin ei ollut. Peltomäärä kyllä kaksinkertaistettiin ja koneitakin ostettiin, pääosin käytettyjä. Ainut uusi traktori oli -90 luvun taitteessa ostettu Belarus Progress 825. Iän karttuessa velkamäärä lisääntyi ja tulot vähenivät. Hieman analyysia siitä.

Aamusikalalle mentiin kahdeksan aikoihin. Emäntä ensin, sitten minä, jos olin tilalla. Isäntä saapui kaksi sätkän mittaa myöhemmin. Emäntä ruokki joutilaat, porsineet ja emon alla oleva. Minä ruokin välikasvatusporsaat, kolasin porsituskarsinat, kuivittelin koko sikalan, päästin vedet porsituskarsinoissa oleville emoille, sekä välikasvatuskarsinoihin.

Isäntä kolasi joutilasrivin ja sen jatkona olevat välikasvatuskarsinat. Tämän jälkeen hän siirtyi lantakoneen (Vektori) vierelle valvomaan sen toimintaa. Näin vältyttiin suuremmilta vahingoilta ketjun katkettua yms. Lannanpoiston jälkeen isäntä poistuikin vilkkaasti sivuliipakkaa sisälle. Karjakeittiöstä saattoi nähdä isännän tutussa asennossa keittiön pöydän ääressä. Hän tutki Maastullia muutaman Armiro- sätkän saattelemana.

Lopuksi katselin oliko kiimaisia emakkoja, jotka olisi karjulle vietävä. Vihonviimeisenä jaoin talvella heinät ja kesällä ruohot. Viikot isäntä ja emäntä tietysti olivat sikalalla kahdestaan. Tällöin emakkojen astutukset ja kiimanseurannat jäivät retuperällä. Emäntä joutui useasti hakemaan isäntää sisältä  viemään emakkoa karjulle.  Porsastuotos oli siis alhainen. Porsasrehuja käytettiin minimaalisesti vain emon alla oleville. Kierto ja kasvut olivat heikkoja, joten tilipussikin oli ohut. Tuohon aikaan pärjäsi kuitenkin noillakin eväillä.