29. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 35. Muutto bunkkeriin

Rintamiestalossa ei ollut alakerrassa kuin kolme huonetta. Olohuone, keittiö ja makuuhuone. Yläkerrassa oli kaksi huonetta, joita syytinkiläiset asuivat.

Isäntäväki nukkui makuuhuoneessa, heikkolahjainen Olavi keittiön punaruutuisella keinonahka sohvalla. Minä ja talon tytär olohuoneessa, joka oli jaettu kirjahyllyllä kahtia.

Taloon tuli uusi vävykokelas (Kerkko) ja asuinolot kävivät olohuoneessa ymmärrettävän ahtaaksi. Ääniefektitkin olivat omaa luokkaansa. Mikä neuvoksi ? Lähdettyäni rehvakkaasti kotoa maailmalle, ei sinne paluukaan tuntunut realistiselta. Vaikka jouduinkin tekemään kovia, miesten töitä, tuntui jääminen paremmalta. Selkäsaunan pelkoa  ei ollut ja pysyin myös jonkinlaisissa taskurahoissa. Talon emäntä, eikä isäntäkään olleet valmiita päästämään hyvää  työmiestä (poikaa) pois.

Keksin itse ratkaisun. Kellarikerroksessa oli puolittain maan alla leivintupa/traktoritalli. Sinne tuli ulkoa pariovet. Vaari oli aikoinaan talvisin lämmittänyt leivinuunia ja ajanut Mörkö-Majurin sinne lämpöiseen. Liipattuun kynnykseen oli kuitenkin aina jäätynyt kondensiovettä. Niinpä Majorilla oli useaan otteeseen jysäytetty leivinuunin kylkeen. Se oli yhä kuitenkin lämmityskelpoinen. Hakkasin sisäpuolelle koolingit villalle ja laitoin raakapontista oven tukkoon. Näin sain talon kellariin oman huoneen. Myöhemmin ostin omilla rahoilla Osuuskaupan Ossilta sinne Misan kamiinan. Kämppä oli hieman kalsea, mutta olihan oma huone. Eikä se kiinnostanut muita. 

Vuosien kuluttua se laitettiin perinpohjaisesti. Hakkasin rautakangella lattiat säpäleiksi ja kanniskelin lohkareet ja tiilimuurin pois. Lattia eristettiin ja valettiin, koolattiin seinät, lämpöeristettiin ja paneloitiin. Myös ikkuna laitettiin. Eristys-styroxit ja suuren osan paneleista sain syntymäkotoa maksutta. Siellä kun oli rakennettu omakotitalo ja tarvikkeita oli jäänyt yli tarpeen. Myöhemmin sain huomata, että kunnostettu huone kiinnosti muitakin.