27. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 33. Jaksaa, jaksaa

Kuten edellä kerroin sikalan seinät oli tehty leca-harkoista. Sellaisista missä ei ollut välissä styroxia.

Tuulet puhalsivat läpi sikalan ja halkoja kului sata kuutiota talvessa. Emäntä keksi lisälämmitystavan. Ilmastointihormit tukittiin pakkasella paperisäkillä. Aamuisin sikalassa oli ammoniakkia niin paljon , että silmiä kirveli. Flunssaisena aikana nenä aukesi  varsin mukavasti. Rahapulasta tai muusta johtuen ei rapparia löytynyt mistään.  Suivantuneena  totesin, että minä rappaan. Rappasinkin ja kahteen kertaan. Muurari kävi ohi ajaessaan näyttämässä tekniikan, mutta oli sitä mieltä, että alle pitää heittää ohuempi limu ”kynsiksi”. Sitten päälle varsinainen rappaus. Sikala oli jo täynnä sikoja, mutta ammoniakin käryssä kloppipoika sen  rappasi.

Vanha navetan osa oli rempattu osaksi uutta sikalaa. Päässä olevasta heinäsuojasta tehtiin rehustamo, jonne tuli viljasiilot ja mylly. Betonilattia piti uusia kovan kuorman kantavaksi. Betonin alle vaihdettiin kunnon sorat ja ne piti tiivistää. Alue oli ehkä 80 neliötä. Metrin mittaiseen mäntypölkkyyn laitettiin naulaten poikkipäin kahva. Sillä hakkasin/junttasin hiekan tiukkaan. Offensiivissa tarvittiin myös vettä. Minä hakkasin, isäntä päästeli letkulla vettä ja poltteli tupakkia.

Varsin pian kourani olivat rakoilla, rakot puhkesivat ja minä junttasin. Kahvitauolla näytin emännälle käsiäni ja pyysin sideharsoa. Käärin sitä käsiini. Junttaus jatkui, isäntä päästeli iloisesti vettä ja poltteli tupakkia.

Myöhemmin siihen valettiin lattia, samoin kuin isompaan suuliin, joka oli satoja neliöitä.

Molempien valujen betoni tehtiin betonimyllyllä kotona. Arvata voi, kuka myllyillä heitteli hiekat ja betonit sisään.