27. joulu, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 32. Rakentaminen jatkuu

Isäntäpari oli aikoinaan pitänyt miehen kotitilaa. Jostain syystä se ei saanut tuulta purjeisiin ja myytiin vieraalle. Nytkin tilanne alkoi heti alussa mennä väärille urille. Omakotitalosta tulleet myyntitulotkin oli otettu huomioon sikalarakentamisessa. Kustannusarvio oli joko pielessä tai laina otettu liian pieni. Saattoi olla niinkin, ettei lainaa saatu enempää. Sikala tulisi jäämään keskeneräiseksi ja jäikin. Sähköt jäivät katon pistorasioista roikkuvien johtojen varaan. Lamppu kiinni tahi auki, toimi katkaisijana. Porsituspuolelta puuttui vesi, päästettiin letkulla ruuheen ja paljon muuta.

Mutta, takaisin rakentamiseen…  Sikalan sisäkatot teimme pääosin Pentin kanssa, joka oli emännän siskotyttären mies. Katot tehtiin luja-levystä, joka oli n. 1,5 m x 2,0 m sementti levyä. Levyt nostettiin tellingille, josta kahteen mieheen nostimme kattoon. Keskelle laitettiin ”pönkkä” tukemaan ja aloitettiin naulaaminen. Levy naulattiin käsin kattoon. Naulaväli oli  4-5 cm. Näin tehtiin kaikki katot.

Isännän ideoimana sikalan karsinat, porsitus- ja joutilaskarsinat tehtiin paikanpäällä mustasta putkesta vesijohtoliikkeen toimesta. Myöhemmässä vaiheessa ennen käyttöönottoa puhdistelin häkkejä porakoneen teräsharjalla ruosteesta ja syljeskelin ruosteklönttejä keuhkoistani. Puhdistamisen jälkeen maalasin häkit ruosteenestomaalilla ja vielä pintamaalilla. Sama operaatio seinällä oleville lämmitysputkille. Porsituskarsinoiden aidat tehtiin mäntylaudasta ja ruuhet valettiin kiinteät betonista. Niiden puhdistaminen olikin sitten tulevaisuudessa hankalaa, eikä emoa voinut ottaa etukautta häkistä ulos.

Ovet ja ikkunakarmit oli ostettu kyllästämättömänä. Ne kyllästelin pariin kertaan.

Iltaisin katselimme työn saavutuksia ja polttelimme tupakkia. Isännältä meni edelleen kaksi askia, tosin hinnan vuoksi oli siirryttävä jossain vaiheessa sätkäkoneeseen