9. heinä, 2018

Muistoja Karpaateilta osa 26. Taru

Kuten aiemmissa blogeissa olen kertonut muutimme -60 luvun alkupuolella Kannistosta Törmänkylälle Kaunisto nimiselle tilalle, Viljelypinta-ala kymmenkertaistui noin kymmeneen hehtaariin. Lehmälukukin kaksinkertaistui 6-7 kappaleeseen. Tästä myös seurasi ongelma. Noin suuren maatalouden harjoittamiseen tarvittavia peltotyökaluja ei ollut. Melkoinen osa tiloista oli siirtynyt traktorikantaan, Major, Zetor ja Ferguson yleisimpinä. Hevoskäyttöisiä peltotyökoneita muutettiin joiltakin osin traktorien perään sopiviksi, mutta yleisesti niitä alkoi olla tarpeettomina talojen nurkissa. Näitä isä hankki työtä vastaan seudun suurilta farmareilta. Naapurissa oli hevonen jäänyt tarpeettomaksi traktorin tullessa taloon. Puolijauhoiset rengit, Tuomo ja Reijo olivat pieksäneet ja prissanneet hevosesta kohtuullisen kaistapäisen. Sitä en muista, että maksoiko isä hevosen työllä vai suoralla rahalla, mutta hevonen nimeltä Taru tuli taloon. Hevonen oli niin arka, että kun ohjaksia  lähestyi, niin se jo lähti liikkeelle. Määrätietoisesti isä kuitenkin onnistui rauhoittamaan ja tekemään hevosesta mitä parhaimman työjuhdan. Vanhaa kotiaan hevonen ei kaivannut, vaikka se oli ihan satojen metrien päässä. Montaa vuotta hevonen ei palvellut kun jo siirryttiin traktoriaikaan. Hevosta isä ei kuitenkaan malttanut teuraaksi laittaa. Se kuolikin sitten lainassa ollessa.