31. touko, 2018

Oman elämän sankarit, nämä kurjuuden lähettiläät

 

 

Maailmalla liikkuessani kuulen monenlaisia tarinoita, niin positiivisia kuin surulllisiakin. Törmäsin itäisessä osassa maata seuravanlaiseen tarinaan. Kertojan mitta oli totaalisesti täyttynyt. Heitä oli useampi sisarus ja kotipaikka oli vanhempien kuoltua jäänyt yhteiseen hallintaan, kuolinpesäksi. Tarinan kertoja kertoi  hoitaneensa kuolinpesän taloudelliset asiat ja alkuvaiheessa monet tilan korjaustyöt.

Ainakin organisoinut ne. Muut saivat vihellellä ja osa keskittyi kiusantekoon kaikilla parhailla keksimillään tavoilla. Näissä asioissa nuorin sisaruksista oli virtuoosi keksimään erilaisia tapoja hankaloittaa asioiden kulkua. Lökäpöksynä hän ei kuitenkaan itse tuonut näitä julki, vaan manipuloi alkoholisoitunutta veljeään toimenpanemaan näitä operaatioita.

Nuorimman sisaruksen manipulointikyvyistä kertoi se, että hän oli onnistunut jujuttamaan tätiään, setäänsä ja myös omaa isäänsä. Näitä hän petti rahallisesti.

Sisaruksiensa asioita hän mälläili ja mietti päivät pitkät, aikaa kun oli. Työ ei ollut hänen suurimpia intohimojaan. Olihan hän kuopuksena jo päässyt tilan töistä, kuin koira veräjästä.

Kännipäissään hän sekoili sisarustensa asioihin, lapsenkasvatuksiin ja mihin milloinkin tekstiviestikampanjoilla. Näillä eväillä kertoja kysyikin minulta, että mistä tuollainen käytös voi johtua ? Totesin, ettei tuollaiselle käytökselle oikein löydä selitystä. Ehkä se kumpuaa oman elämän epäonnistumisesta ja olemattomasta itsetunnosta. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä kävellä peilin eteen ja kysyä itseltään, missä vika kun kaikki ovet sulkeutuvat? Olisi hienoa, kun tuollainen ihminen ymmärtäisi hakea apua, ihan oman elämänsä ja lähimmäistensä kannalta.

Meitä on niin moneksi…