29. touko, 2018

Kesään mentiin

Viime viikonloppuna olin kummitätini hautajaisissa. Hän oli yksi niistä viimeisistä karpaaseista, jotka ovat leivän perheelleen lujasta ottaneet. Muutama lehmä, emakko, ehkä jokunen kanakin. Niistä tulivat kuusihenkiselle perheelle perustoimeentulo ja ruoka pöytään. Käsinlypsy ja kaikki työt käsin, kuten ajan henkeen kuului. Näin maata rakennettiin.

Omat tietysti ovat murheet tänäänkin. Autoillessani suomea ristiin rastiin olen voinut tarkkailla kylvöjen edistymistä. Kevät jäi väliin, talvesta siirryttiin suoraan kesään. Pelloille päästiin hyvin ja toukoilmat ovat olleet mitä parhaimmat. Liiankin hyvät. Kevätkosteus on haihtunut, kasvuun ja itämiseen tarvittavaa kosteutta ei ole tasaisesti lohkoilla. Nyt voikin todeta, ettei hyvää satoa tule. Saattaa tulla melkoinen katokin tästä vuodesta. Sadetta saisi tulla nyt mitä pikimmiten.

Mökillä olen kiinnostuneena seurannut viljelyä. Pihasta näkyvällä lohkolla suoritettiin kevätkyntö parisen viikkoa sitten. Maata on kalkittu ja äestelty tuo pari viikkoa. Hyvin on kuivunut. Eilen illalla siinä kierrettiin kylvökoneella pari rinkiä, varmaan tänään työ jatkuu. Mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee. Tietty, jos saa sateen heti niskaan, niin voi onnistua hyvinkin