10. loka, 2017

Muistoja Karpaateilta osa 25. Setämies

Setämies, isäni veljistä nuorin oli piintynyt vanhapoika sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän kävi meillä saunomassa, kun itsellä ei saunaa ollut. Tuliaisina hän toi usein klopeille karamellejä, tikkunekku oli yleisin. Äiti sai kahvipaketin, ajan hengen mukaisesti. Kauppa-asiat hoituivat Jupiter-merkkisellä mopedilla, myöhemmin Fiatilla ja Ladalla. Lentäjän lakki ja mustat aurinkolasit olivat mopedin kuljettajan tavamerkki. Hänen luonaan kylässä käydessä pannukahvit kiehautettiin puuhellalla ”touvissa”. Kahvin kanssa oli korppuja sekä piparkakkuja.

 

Pientilalla hän otti elantonsa muutamasta suomenkarja lehmästä. Vasikat kasvatettiin teuraaksi.

Vanhempani olivat usein avussa elopellolla. Myöhemmin me veljekset, nuorinta lukuunottamatta auttelimme heinänkorjuussa ja monessa muussa askareessa. Nuorinkin autteli sitten aikuisiässä omalla tavallaan. Tätä auttamista setämies aina lämmöllä muisteli siellä käydessäni.

 

Usean vuoden ajan kävin vuolemassa hänen hevosensa kaviot. Tuonkin taidon kun olin joskus opetellut. Vanhana hevosmiehenä hänen piti vielä ostaa ori, jota hän ei kyennyt koskaan oikein tavoille opettamaan.

Sedällä oli aina ollut Fordson, mörkö, niinkuin hän itse asian ilmaisi. Meillä oli yhteinen operaatio haeskella hänelle Fordson major, kun vanha alkoi olla tiensä päässä. Fordson siksi, että siinä oli penkki alhaalla, silloin lyhyen miehen jalat ulottuivat polkimille. Operaatio jäi  kesken, viikatemiehen korjatessa omansa.   

Seuraavaksi Karpaateilta ilmestyy: Tätini Lammilla