18. huhti, 2017

Muistoja Karpaateilta osa 24. Outo lintu

Ajokortin saatuani avautui uusi maailma. Parkanon Siriuksen elokuvat ja Virranhaaran ratsutalli tulivat tutuiksi. Tiedä, oliko syynä hevoset vai tytöt.

Eräänä sateisena päivänä Parkanoon ajellessani tien yli juoksi kummallinen elikko. Meno oli hidasta ja lyllertävää. Kaarsin nopeasti tien sivuun ja juoksin kärppänä elikon perään. Nähdessään minut se yritti piiloutua takaperin läheisen kannon alle. Kannon kolo oli kuitenkin liian pieni, joten ylävartalo  jäi näkyviin.

Sihinä ja ärhentely oli kovaa . Vasemmalla kädellä kiinnitin eläimen huomion sivulle ja samalla nappasin salamannopeasti oikealla kädellä niskavilloihin kiinni. Kannoin otuksen autolle ja laitoin takakonttiin.

Vanha kanikoppini joutui uusiokäyttöön. Eläimestä ei kukaan ymmärtänyt, eikä tiennyt mikä se oli. Keskikoulun biologian opettajakin kävi katsomassa, eikä tunnistanut. Ruokinta oli helppoa, sillä se oli kaikkiruokainen. Kesyyntynyt se ei, vieläkin oikeassa kädessä komeilee hampaista jääneet arvet.

Vuoden vankeuden jälkeen vein tämän lyllerön Kiviniemeen ja päästin vapaaksi. Myöhemmin selvisi, että supikoirahan tuo.