11. helmi, 2017

Muistoja Karpaateilta osa 20. Fanny ja Konstantin

 

 

 

 

 

Naapurissa asui iäkkäämpi pariskunta Fanni ja Konstu. Tie heille kulki pihamaamme poikki.

Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Fanni oli leppoisa, äidillinen vanha rouva. Hän kävikin usein äidin kanssa ”praataamassa”. He leipoivatkin alkuaikoina useasti yhdessä kakkoja ja tietysti uunin jälkilämmöllä pullaa. Mikä sen paremmalta maistuikaan koulusta tullessa, kuin tuore lämmin kakko, voita väliin ja lasi kylmää maitoa.

Konstu kävi Ala-Kanttissa päivämiehenä. Sitä aina ihmeteltiin, että miten seudun suurtilallinen osasi häntä käsitellä, sillä Konstu oli hieman muita persoonallisempi. Hän käytti mm, saapashousuja. Vaatteet hänellä olivat aina puhtaat, vaikka olisi ollut ojaa kaivamassa.

Lapsista Konstu ei oikein piitannut. Teimme kerran lumiukot, kaksi kappaletta liiverin eteen. Hänen mielestään ne muistuttivat heitä, joten ohikulkiessaan hän kävi potkimassa ne kappaleiksi. Koiraamme Luffea hän potkaise mennen tullen pentuna. Aikuisena koira muisti tämän. Jos koira oli irti, niin ohikulkijan saapashousuihin tuli lisää ilmanvaihtoa.

Konsta ei meillä poikkeillut, paitsi silloin harvoin, kun oli humalassa. Sisään tullessa meinasi ovetkin pudota saranoiltaan. Sen verran rempseätä oli meininki. 

Aviovaimon kouluttamisessa Konstu oli omaa luokkaansa. Kun hän oli halkometsässä ja kotiutui sieltä, perunat piti olla kypsiä ja ruoka pöydässä. Oli melkein sama milloin hän tuli. No, totuuden nimissä varmaan siinä joku aika oli, mutta ne piti olla justiinsa eikä melkein. 

Vanhemmat olivat kieltäneen meiltä klopeilta kaikenlaisen liikkumisen heidän nurkissaan. Tätä kyllä visusti noudatimme.