10. helmi, 2017

Muistoja Karpaateilta osa 19. Rauhaisaa eloa

 

 

 

Seitsemänkymmentäluvulle siirryttäessä alkoi perheen elintaso hiljalleen nousta. Vanhempien tekemä työ alkoi tuottaa hedelmää. Lehmämäärä lisääntyi peräti 9-10 kappaleeseen.

Emakosta vai oliko niitä parhaimmillaan kaksi, luovuttiin. Niissä tiloissa kasvatettiin nuoret naudat teuraaksi saakka. Isän tehtävänä oli hoitaa joutokarja ja luoda lanta navetasta. Myöskin eläinten kuivittelu oli hänen kontollaan. Sen hän taisikin, sillä eläimet olivat puhtaita. Lypsy- ja pikkuvasikoiden hoito oli äidin vastuulla sekä lypsyyn käytettävien välineiden pesu.

 

Talon katto kaipasi uusimista. Remontti ajoittuikin sopivasti, kun äidin eno tuli Kanadasta sukuloimaan. En tarkalleen muista, mutta taisi olla kuukauden suomessa, kun pitkästä aikaa tuli. Hän oli taitava käsistään ja oli hyvänä apuna kattotyömaalla. Kahdelta lomalta hänet muistan. Toisella lomalla Korpitörmän navetta paloi ensimmäisen kerran, silloin eno harppoi vainioiden yli sammutustöihin. Enon suomalainen nimi oli Arvi Mäki. Kanadassa se taipui Harvey Maki.

 

Lapsuudesta onkin jäänyt muisto, että kaikki olivat tervetulleita. Niin tutuille kuin vieraillekkin tarjottiin paikka pöydässä. Jos jotain ruokaa oli määrälti, se jaettiin sitten useampaan osaan. 

Yleensä äidin sukulaiset yöpyivät ja olivat meillä. Tulivatpa sitten amerikoista tai pohjanmaalta.

 

Jk. Kuvassa en ole minä