23. joulu, 2016

Muistoja Karpaateilta osa 17. Kuusen hakua

 

Joulukuusen haku tai paremminkin haeskeleminen oli perheessämme luku sinänsä.

Innokkaita hakijoita piisasi riittämiin. Vahinko vain, mutta harva kuusista kelpasi niiden suhteen pedantille isälle. Joskus hylättyjä, ei ”jatkoon” kuusia oli tuvan takana puolen kymmentä.

 

Eräänä syksynä olin tarmokkaana haeskelemassa lumettomana aikana kuusen valmiiksi.

Sellainen löytyikin toispuol jokea Aittokallion (Prunnilan) navetan takaa.

Oli siis syytä ottaa joulun etu rauhallisesti, kun kuusi oli jo valmiiksi katsottuna. Taisin sitä asiaa hieman mainostaakin. Kun kuusen hakuun sitten menin, oli paikalla saappaanjäljet ja kanto. Joku muukin oli ollut kanssani samaa mieltä.

 

Yhtenä vuonna näin heinäkuorman päältä Raipalan ja Lylykosken välillä oikein tuuhean ja symmetrisen kuusen. Isä oli rekisteröinyt saman asian. Tällä kertaa en myöhästynyt. Ennen joulua hyvissä ajoin, pimeyden turvin sen potkukelkalla evakuoin parempaan talteen.

Myöhemmin sain tietää, että myös Vilho ja Leevi olivat käyneet kuusenhaussa. Tosin paikalla oli vain sahanpurua ja kanto.

 

 

Hyvää ja Rauhaisaa Joulun aikaa lukijoilleni !