9. heinä, 2012

Okra messuilla

Viime viikolla oli Oripään lentokentällä ne "oikeat" maatalousnäyttelyt. Kolme päivää tuli vietettyä siellä töiden merkeissä. Konekentällä taisi olla kaikki suomessa myytävät traktorimerkitkin. Itseäni tietysti kiinnosti perinneosasto. Se oli tällä kertaa harvinaisen pieni. Moottoreiden puksutus puuttui kokonaan. Missähän mahtoivat olla maamoottorimiehet. Muuten näyttelyt olivat hyvin järjestetyt. Itse sain pikakomennuksen keskiviikkoiltana siistiä Fordsonia näyttelykuntoon, kun Koneviestin osasto tarvitsi muutaman vanhemman työkoneen näytille. Olimme siis molemmat Okrassa töissä, minä ja Fordson. Kaikenkaikkiaan oli ilo olla jälleen töissä messuilla, jossa tapasi todellisia alan ihmisiä.

Kesäkin on juuri nyt vehreimmillään ja kauneimmillaan. Ensi viikonlopussa on odotuksen tuntua. Nuorimmaiseni pääsee ripille. Asia on tärkeä lähinnä nuorelle itselleen, puolimatkan krouvi aikuisuuteen, vaikkakin siihen on vielä pitkä matka. Vai onko? Vuodet vierivät ja isän leukaparta alkaa harmaantua. Lasten kasvusta huomaa oman ikänsä, vaikkakin mieli onkin kuin poikaviikarilla. Ainakin joskus. Hyvä niin.